Hyvää Vappua!

Vuosi sitten lähdin kettuuntuneessa mielentilassa ystävän luokse vappukahville. Kävelin, vaikka selkään särki niin maan perskutisti. Olin jo luopunut toivosta sen suhteen, että vauva joskus syntyisikin. Siinä kahvipöydässä sitten, tasan kello yksi, alkoivat synnytyssupparit! Pari tuntia hengailin vielä heillä, ystävä kellotti suppareita ja meitsi pompotteli jumppapallon päällä lämpöpussin kanssa. Enpä vielä siinä vaiheessa tiennyt, että illasta ja yöstä tulee piiiiiiiiitkä....

Tänään poksuu myös raskauden puoliväli! 20+0 POKS POKS! Paljon aihetta juhlaan. Mies tunsi toissailtana ensimmäistä kertaa potkut kädellään. Itsekin olen alkanut vasta nyt tuntemaan liikkeet ihan kunnolla. Miten muistelen, että viimeksi ne tuntuivat jo aiemmin? Tai sitten aika kultaa muistot.

Hirveä stressi noista synttäreistä. Ihan turha odottaa mitään upeaa kakkua, hyvä jos saan ne kermat kuorrutettua siihen suhteellisen nätisti. Ei olisi pitänyt mennä googlettamaan 1v. kakkuja, tuli lievästi sanottuna  pakokauhu niistä taideteoksista. Onneksi pikkusiskoni on taiteellisesti lahjakas, ehkä saan hänet vääntämään jotain vekkuleita marsipaanitaideteoksia kakun päälle.

Tilannettahan ei helpota yhtään se, että tulen perjantaina töistä kotiin vasta viiden maissa, jolloin alkaa leipominen ja järjestelyt. Aaaaaaaaaa. Ja niin, meillä ei ole edelleenkään kahvikuppeja tai kakkulautasia! Mukeja ja eriparilautasia kyllä löytyy... pitäisköhän ostaa kertiksiä? Tosin ne nyt eivät ole järin ekologisia. Ehkä satsataan ja käydään vihdoinkin ostamassa jotkut sikahalvat kahvikuppitassilautassysteemit Prismasta. Sain vihdoin hommattua kakkulapionkin! Suuria askelia kohti aikuisuutta jälleen.

Jaa-a. Kai sitä pitäisi alkaa vääntämään kakkupohjia. Onpahan vielä muutama ilta aikaa vääntää niitä lisää, jos ja kun epäonnistuvat...