Herrasmiehen tavoin hän nukkui melkein koko ajan sitterissä pöydällä meidän jutellessa kovaäänisesti. Tunnustan, söin kaksi valtavaa palaa mustikkapiirakkaa ja VOE ETTÄ OL HYVVEE! Välillä Väksy heitti parit peppupörriäiset ilmoille, kuten kunnon miehen kuuluukin ruokapöydällä tehdä. Lopuksi mieheni pääsi ensimmäistä kertaa elämässään syöttämään vauvaa tuttipullosta. Aaaaw, hyvää harjoitusta!
Väksy ja kummisetä ihmettelevät toisiaan...
Ensimmäinen kasvatuksellinen erimielisyys tuli myös vierailulla esille, tai oikeastaan alkoi mietityttää entistä enemmän. Miehen mielestä minun pitäisi palata töihin heti, kun lapsi on vuoden ikäinen. Itseäni taas ahdistaa ajatus niin pienen jättämisestä hoitoon. Päiväkotiin en ainakaan haluaisi niin pientä laittaa, kun itse tiedän sen, miten stressaavaa se ympäristö voi olla. Perhepäivähoitaja on tietty vaihtoehto...
Aika näyttää. Sitten kun on tutustunut oman lapsen temperamenttiin ja tapaan reagoida, stressinsietokykyyn ja valmiuksiin, osaa varmasti katsoa asiaa aivan eri näkökulmasta. Itse en olisi ollut valmis menemään päiväkotiin vielä 3-vuotiaanakaan, kun taas pikkusiskoni meni juuri 3-vuotiaana ja rakasti siellä olemista yli kaiken.
Se vuosi tuntuu vaan niin lyhyeltä ajalta nauttia lapsesta täysin (maito)rinnoin...
Niin. Eihän minulla ole edes työpaikkaa minne palata.
Mitäpä tuota murehtimaan etukäteen.
Huomenna on vapaapäivä, kampaaja, nukkumista ja leipomista. Ihanaaaaaaaaaaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun jätät viestin!