Viikonlopun bailaaminen (molempina iltoina klo 02 saakka baarissa!) kostautui maanantaina, kun alkoi heti aamusta töihin kävellessä supistella ja vihloa. Tiistaina supparit jatkuivat, joten soitin neuvolaan. Sain ajan perjantaille. Keskiviikkona illasta tuli taas ruskeaa tuhruvuotoa, joten päätin varmuuden vuoksi skipata torstain työpäivän. No, torstaina aamusta huomasin olevani flunssaisen kipeä, joten päivä meni senkin osalta sohvalla maatessa. Suppareita en tuntenut, mutta vuotoa tuli yhä hiukan.
Äsken tulin tohtorilta, kohdunsuu on kiinni ja kaikki on sen osalta ok. Pissakin oli puhdas, kun epäilivät että supparit johtuisivat tulehduksesta. Eipä kai siinä sitten, matka jatkuu.
Olen yrittänyt "kuulostella" liikkeitä viime aikoina, mutta taitaa tuo etuseinässä oleva istukka vaimentaa niitä aika tehokkaasti. Välillä tuntuu sellaista pientä hipsutusta, juuri sellaista mitä monet luonnehtivat kalan pyrstön tai perhosen siipien lepatukseksi.
Vauvajutut ovat olleet aika pinnalla viime aikoina lähipiirissä: yhdelle ystävälleni syntyi pikkuinen prinsessa 11.11. ja toiselle ystävälleni prinssi 15.11. Prinssillä olikin kova kiire tänne, kun hän ponkaisi maailmaan jo rv 35+2. Seuraavaksi odotellaan kolmannen ystävän tulokasta, jonka laskettu aika on tammikuun alussa <3 Lisäksi saimme kuulla, että ennen Onni-Ilonaa tulee vielä yksi maaliskuun murunen :D Kylläpä ystäväpiiri nyt sikiää ahkeraan! Ihanaa!
Marraskuu on tuonut tullessaan myös tutun vieraan: syysmasennuksen. Olo on perinjuurin alakuloinen. Toisaalta edellisiin syksyihin verrattuna olo on mitä mainioin, sillä en ole uponnut täydelliseen toivottomuuteen ja mustaan aukkoon. Nyt on kuitenkin jotain, mitä tosissaan odottaa sekä keväällä että kesällä. Sen voimalla jaksaa ihmeen hyvin tätä synkkää ja kurjaa vuodenaikaa. Kohta on onneksi joulu <3
Halauksia <3
VastaaPoista