Kestovaippapostaus vol. 3

Miten tuo äitienpäiväpostaus on yhtäkkiä pompannut viimeisimmäksi postaukseksi? En ole muokannut sitä tai mitään toissapäivänä, outoa!

*********************************************************************************

Mutta kestovaipoista jälleen. Kovin paljon vaippasysteemit eivät ole meidän taloudessa muuttuneet sitten edellisen postauksen. Toki M-koko on vaihtunut jo L-kokoon, mutta ollaan pysytelty vanhoissa hyväksi havaituissa merkeissä. Eniten meiltä löytyy edelleen Bumgeniusta (pul-taskuja sekä muutama all-in-one) ja Apilakuuta. Bummarin one size -taskut menevät vieläkin niin, että reisistä joudutaan pitämään neppejä kiinni! Tosin kohta ne saa varmasti jättää jo auki.

Suurin osa vaipoista pesussa, niin vaippakaappikin näyttää siistiltä. Kaappiin ei ole enää mahtunut vaippoja, joten korissa on yleensä ns. kotivaipat.

Vaippoja on aktiivisessa kierrossa tällä hetkellä 46 kappaletta, joista 16 Bummarin pul-taskuja ja neljä Bummarin aio:ta. Loput ovat sisävaippoja (lähinnä Apilakuuta) tai muutamia satunnaisia taskuja, kuten Myllymuksua ja Alvababya. Myös kahdet harkkapikkarit löytyy, joita on nyt kotona pidetty. Villiksiä on käytössä seitsemän kappaletta, neljät pitkät (kahdet ruskeat, vihreät ja valkoiset) sekä kolmet lyhyet (vihreät, ruskeat ja vihreät itsetehdyt). Valkoisia ja itsetehtyjä lukuun ottamatta meidän villikset ovat HH Wooleja.

Pitkiä ja lyhyitä villiksiä. Kuvan lyhyet HH Woolit kävivät vahingossa vaippapyykin seassa 60 asteen pesussa ja siirtyivät odottamaan vähän pienempää käyttäjää... ;)

Taskuihin tuleviin imuihin on myös tullut muutoksia sitten viime kestovaippapostauksen. Kotona ollessa käytetään vähällä imulla varustettuja taskuja, esimerkiksi yksi bambuhampputaitto tai mikrokuituimu. Pyritään pottailemaan usein, joten pissan määrä vaipoissa on vähentynyt. Ulkomaailmaan mentäessä vakiovaippamme on Bummarin tasku, jonne laitetaan ensimmäiseksi mikrokuituimu (imaiseen nopeasti, mutta ei ole pitävyydeltään yksin riittävä) sekä bambuhampputaittoimu tai vastaava paljon imevä ja hyvin nestettä sisällään pitävä imu.

Ihmettelin nimittäin kovasti, kun yhtäkkiä luottovaippapakettimme alkoivat falskaamaan ihan yhtenään. Olimme käyttäneet Bummarin taskussa kahta mikrokuituimua. En uskonut vian olevan taskussa, joten syyttävä sormi  kohdistui mikrokuituimuihin. Sainkin sitten selville, että a) mikrokuituimut eivät parane vanhetessaan (pesujen myötä), vaan menettävät kykyään pitää nestettä sisällään ja b) mikrokuitu ei muutenkaan ole imuna kaikista "pitävin", vaikka se imeekin nopeasti ja suhteellisen paljon nestettä. Eli kun poika on pyllähtänyt istualleen, on imuista luultavasti turskahtanut sienen lailla ylimääräiset pissat pois ja neste on valunut reisien kohdalta ulos... Kaikki mikrokuituimumme ovat elämää nähneet, osa on varmasti jo tullut tiensä päähän. Osa toimii hyvin, kun sen vain yhdistää johonkin luonnonmateriaali-imuun. Jossain vaiheessa aion investoida uusiin mikrokuituimuihin.

Bummarin taskuun sujahtaa mikrokuituimun lisäksi jokin luonnonmateraalista tehty taittoimu

Kotona ollessa käytetään paljon sisävaippa+villikset -yhdistelmää, varsinkin noita lyhyitä villiksiä. Meillä on sisällä aina lähes 25 astetta lämmintä (kesähelteitä kauhulla odotellessa...), joten Pikkukarhu on aina aivan hiessä. Lyhyillä villiksillä ja t-paidalla pärjää hyvin, mutta toisen polvet ovat kyllä kovilla ryömimisen takia. Täytyisi askarrella jotkut hienot polvisuojat!

Yöllä käyttöön on vakiintunut Bummarin tasku+kolme mikrokuituimua TAI kaksi mikrokuituimua+bambuhampputaitto. Lisäksi päällä on tietenkin lyhyet villikset. Ollaan päädytty käyttämään tuota pul-kuorta yöllä, kun mikään yösisävaippa lisäimuineen ei ole tuntunut riittävältä. Pikkukarhu ei ole valintaa protestoinut, eikä myöskään hänen takalistonsa iho, joten ehkä se pul ei sitten hiosta yökäytössä liikaa. Voisi tosin taas vaihteeksi kokeilla jotain yösisävaippaa lisäimulla, josko tuo yöpissan määrä olisi vähentynyt.

Yön imut useimmiten 

Minulle iski jossain vaiheessa imujen hamstraushimo, ja tuli sitten hankittua käytettynä paljon sekalaisia imuja. Osa on jo ihan seuraavaa vaipatettavaa silmällä pitäen, sillä jo harsoihinkin tarvitsee jotain pientä lisäimua.  Voisin sanoa, että vaippa- ja imutilanteemme on tällä hetkellä erittäin hyvä. Vaippojen pesuvälikin on venynyt, riittää jos kolmen päivän välein pesee.

Erilaisia käytössä olevia imuja+vaaleanpunainen coolmax-kuivaliina. Ikeasta saa pikkupyyhkeitä alle 50snt/kpl, niistä tulee halpoja ja hyviä taittoimuja! 

Bummarin all-in.one vaatiin lisäimukseen Rainbown imun sekä päällimmäiseksi coolmax-kuivaliinan

Märkäpintaisissa sisävaipoissa käytetään paljon coolmax-kuivaliinoja

Yksivuotias Pikkukarhu

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Vietän tätä toista äitienpäivää yksin kotona, sillä pojat lähtivät eilen maalle yöksi. Itse pääsin muiden äitien kanssa vähän humputtelemaan! Käytiin shoppailemassa (luojan kiitos, vihdoinkin uusia isompia rintsikoita mulle!), syömässä Amarillossa (OM NOM) ja leffassa kattomassa Vuonna 85' (hauska, vaikka vihaankin Reino Nordinia!) Nukuin kerrankin sikeästi ja piiiiiiiiitkään, aamupalan nautin sohvalla kera Greyn Anatomian. On jo kova ikävä Pikkukarhua, onneksi he tulevat jo muutaman tunnin päästä. Mutta sitä ennen ehdin vielä nauttia antaumuksellisesta bloggaamisesta ja katsoa ainakin yhden jakson lisää Greyta!

Pikkukarhulla oli siis yksivuotisneuvola tiistaina. Meillä oli taas vaihteeksi harjoittelija siellä, mikä nyt ei sinänsä haittaa mitään, mutta olisi jotenkin ollut kiva saada se oma terkkari tälle käynnille. En kuitenkaan kehdannut sanoa, että ei me nyt haluta mitään harjoittelijaa. Pikkukarhu protestoi pituus- ja painomittauksia ankarasti, mutta saatiin kuitenkin komiat mitat otettua:

2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g        37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm
8,5kk      72,4cm      9475g       45,7cm
1v           78cm        10500g      46,5cm

"Suloinen poika. Kävelee tukia vasten. Kontaten menee myös vauhdilla eteen päin. Kasvu ok."

Hienosti on poika kasvanut, vaikka pohdinkin paljon tuota pituuskasvua. Ollaan kuitenkin molemmat miehen kanssa lyhyitä ja samoin ovat molemmat isovanhemmat, mutta toistaiseksi ainakin Pikkukarhu kasvaa hienosti keskikäyrällä. Painokäyrä notkahti hiukan alaspäin tuon nopean pituuskasvun myötä, mutta se nyt on muutenkin normaalia lapsen alkaessa liikkua enemmän.

Vertailun vuoksi on kerrottava, että olen itse ollut vuoden (ja parin viikon) iässä 9100g ja vain 71cm pitkä. Ihanaa, kun on tämä oma neuvolakortti tallessa! Vaikka noista terkkarin/lääkärin sepustuksista ei kyllä ota kukaan selkoa...

Otettiin rokotusohjelmaan kuuluvista rokotteista 2/3, eli se MPR-rokote jäi nyt sitten tuonne 1v 3kk neuvolaan. Pikkukarhu loukkaantui jälleen syvästi rokottamisesta, mutta rauhoittui kyllä nopeasti. Kotona hän oli jo niin iloista poikaa, eikä rokotuksista tullut tälläkään kertaa minkäänlaisia oireita. Yö meni myös aivan normaalisti.

Pikkukarhu ei vieläkään paljon oikeita sanoja juttele tai kävele ilman tukea. Muutaman kerran hän on vahingossa seisonut hetken ilman tukea, mutta rohkeutta irrottautua tuesta kokonaan ei vielä ole ollut. Veikkaan kuitenkin, että tässä parin kuukauden sisällä hän lähtee kävelemään.

Pikkukarhu on myös reipastunut hurjasti. Aiemmin hän on ollut todella herkkä ja hitaasti lämpiävä varsinkin muiden lasten seurassa. Heti vuoden täytettyään hän tuntuu muuttuneen kuin taikaiskusta! Synttäreilläkin painatti menemään muiden lasten seassa ja jopa leikki näiden kanssa. Tyttöystävä ja muut kaverit eivät tainneet enää tuntua niin pelottavilta. Muutenkin Pikkukarhu on alkanut leikkiä itsekseen pidempiä aikoja. Hän saattaa keskittyä muutamiin lempileluihinsa jopa 15 minuutiksi, mikä on paljon hänelle (ja äidille!)

Lisää rohkeutta ja kiinnostusta uusien taitojen oppimiseen tulee varmasti myös hoidon aloituksen myötä. Pikkukarhu on nyt muutamia päiviä viikossa hoidossa 1,5v parhaan ystävänsä luona, jolta hän näkee mallia muun muassa syömishommissa. Jonkinlaista reipastumista muutenkin hoito tuo varmasti tullessaan. Eikä sillä, Pikkukarhu saa tietenkin olla herkkä ja hitaasti lämpiävä, sellainen kuin temperamentiltään on. Mutta on hyvä, ettei hän ihan niin paljon pelkää koko ajan kaikkea ja kaikkia.

Synttärit menivät hyvin kaikesta stressaamisestani huolimatta. Ainoastaan Miehen puuttuminen synttäreiden ensimmäisestä osiosta harmitti. Hän lupasi tulla kahden maissa, kun kemujen oli tarkoitus alkaa, mutta ilmestyikin vasta puoli viiden aikaan... kun vieraat tekivät jo lähtöä. Luulen, että häntä harmittaa vielä minuakin enemmän.

Pikkukarhu sai valtavan paljon ihania ja käytännöllisiä lahjoja, vanhemmatkin olivat kovin tyytyväisiä. Muutamasta lahjasta on jo selkeästi tullut Pikkukarhun lempileluja, varsinkin puisesta kuorma-autosta, johon saa pudoteltua palikoita. Lisäksi hän on kulkenut Brion puisen kilpa-auton kanssa ympäri kämppää ryömien, työntäen autoa edellään ja pitäen pärisevää ääntä. Mistä lie oppinut matkimaan autoja!

Ekan päivän kakku. Pikkusisko teki koristeet ja kuorrutti.

Toisen päivän kakku. Huomaa, että äiti on ollut koristelemassa tällä kertaa :D

Lahjoja

Ihana isoveli <3

Äitikin sai lahjan ihanalta mammakaveriltaan. Olen ehkä hieman liian paljon puhunut puuttuvasta kakkulapiosta?

Lisäksi Pikkukarhu sai parhaalta ystävältään valokuva-albumin, jossa oli jo paljon kuvia pojista yhdessä ihan ensitapaamisesta lähtien. Ihana idea! Tätä on kiva alkaa täyttämään ja antaa sitten Pikkukarhulle, kun tämä on tarpeeksi vanha.

Voi, on niin ikävä jo omaa rakasta pellavapäätä! Toinenkin pieni rakas bailaa ympäri vatsaa niin että näkyy ja tuntuu! Lapset ovat onni. Kertakaikkiaan <3

rv 22+2

Aurinkoa! Lämpöä! Turvotusta!

Raskaus ei sinänsä ole liiemmin vaivannut viime aikoina muuten kuin jalkakipujen muodossa. Jos joutuu vähänkin pidempään olemaan jaloillaan, niin jalkoja alkaa het särkeä. Turvotusta varmaan jonkun verran... Onhan meitsillä muutamat tukisukatkin, mutta ei oikein näillä keleillä nappaa. Innolla odotamma kuumempia kesäpäiviä!

Onneksi nämä vaivat ovat tosiaan melko pieniä. No, tänään tuli ensimmäinen kipeä supistus kaupassa! Ylläripylläri! Olenkin jo tässä hetken kuulostellut, että tuleekohan niitä myös tässä raskaudessa näihin aikoihin. Onneksi jäi vaan siihen yhteen.

Maanantaina piipahdin neuvolassakin. Oli todella mielenkiintoinen reissu Pikkukarhun kanssa. Häntä kun olisi kiinnostanut muun muassa ränkätä tutkimuspöydän vipua ja muuta sellaista pientä kivaa. Terkkari sai kuitenkin sydänäänet kuunneltua ja sf-mitan otettua, vaikka minua vähän jännittikin jättää tuo elohopea sinne lattialle hengailemaan yksin.

Tässäpä siis strategisia mittoja ja tietoja. Vertailun vuoksi tilastoja myös Pikkukarhun odotuksesta samoihin aikoihin:

Myttynen, rv 21+5
hb 121
rr 114/62
paino 59.2kg (+600g/vko...)
sf 20cm
syke 140
liikkeet ++
pissa puhdas

Pikkukarhu, rv 22+0
hb -
rr 123/61
paino 62.1kg
sf 20cm
syke 148
liikkeet ++
pissa puhdas

Aika samalla tavalla tuntuu nämä raskaudet muutenkin menevän. Pahoinvointi oli vain erilaista silloin alkuunsa, mutta nyt mennään kyllä vanhalla tutulla kaavalla. Menisi vaan loppuun saakka niin, Pikkukarhustakin kaikki meni kuitenkin hyvin :)

Pistin tuossa Myttystä odottavat vaipat pesuun. Vaippoja kun pitäisi suositusten mukaan pestä 3-6kk välein, jotta kuminauhat eivät kuivuisi ja napsahtaisi poikki. Päätin sitten tehdä kunnon inventaarion nähdäkseni, tarvitaanko jotain. Ei taida tarvita! Kuvasta puuttuu kaikki one size -vaipat (~20kpl), jotka siis ovat yhä käytössä Pikkukarhulla.

Ylimmässä rivissä S-koko, keskellä M ja alhaalla NB.

Kuvasta puuttuu myös vino pino harsoja, joita tullaan käyttämään aluksi.

Pötsi eilen eli rv 22+1

Rakenneultra rv 20+5

Myttysellä on aivan samanlaiset kasvonpiirteet kuin isoveljellään <3 

Ultran mukaan kaikki on kunnossa. Ultraaja joutui pitkään hakemaan hyviä kuvakulmia, kun tyyppi bailasi niin ankarasti ympäri yksiötään. Välillä hän piti käsiä naaman edessä, välillä taas käsi oli suussa tai haarovälissä. Saatiin kuitenkin nämä pari hyvää 4D-kasvokuvaa, jotka tosin näyttävät vähän suttuisilta kameralla kuvattuna.

Painoa on 367g tällä hetkellä ja mitat vastaavat viikkoja. Istukka sijaitsee etuseinässä... Ilmankos noita liikkeitä ei ole tuntunut ihan niin hyvin mitä Pikkukarhusta. On niin helpottunut olo, kun kaikki on ainakin näillä näkymin kunnossa.

Ja kyllä se sukupuolikin selvisi ;)

Huomenna on Pikkukarhun 1v. neuvola. Teenkin sitten megapostauksen viikonlopun synttäreistä ja neuvolakuulumisista. 

Hyvää Vappua!

Vuosi sitten lähdin kettuuntuneessa mielentilassa ystävän luokse vappukahville. Kävelin, vaikka selkään särki niin maan perskutisti. Olin jo luopunut toivosta sen suhteen, että vauva joskus syntyisikin. Siinä kahvipöydässä sitten, tasan kello yksi, alkoivat synnytyssupparit! Pari tuntia hengailin vielä heillä, ystävä kellotti suppareita ja meitsi pompotteli jumppapallon päällä lämpöpussin kanssa. Enpä vielä siinä vaiheessa tiennyt, että illasta ja yöstä tulee piiiiiiiiitkä....

Tänään poksuu myös raskauden puoliväli! 20+0 POKS POKS! Paljon aihetta juhlaan. Mies tunsi toissailtana ensimmäistä kertaa potkut kädellään. Itsekin olen alkanut vasta nyt tuntemaan liikkeet ihan kunnolla. Miten muistelen, että viimeksi ne tuntuivat jo aiemmin? Tai sitten aika kultaa muistot.

Hirveä stressi noista synttäreistä. Ihan turha odottaa mitään upeaa kakkua, hyvä jos saan ne kermat kuorrutettua siihen suhteellisen nätisti. Ei olisi pitänyt mennä googlettamaan 1v. kakkuja, tuli lievästi sanottuna  pakokauhu niistä taideteoksista. Onneksi pikkusiskoni on taiteellisesti lahjakas, ehkä saan hänet vääntämään jotain vekkuleita marsipaanitaideteoksia kakun päälle.

Tilannettahan ei helpota yhtään se, että tulen perjantaina töistä kotiin vasta viiden maissa, jolloin alkaa leipominen ja järjestelyt. Aaaaaaaaaa. Ja niin, meillä ei ole edelleenkään kahvikuppeja tai kakkulautasia! Mukeja ja eriparilautasia kyllä löytyy... pitäisköhän ostaa kertiksiä? Tosin ne nyt eivät ole järin ekologisia. Ehkä satsataan ja käydään vihdoinkin ostamassa jotkut sikahalvat kahvikuppitassilautassysteemit Prismasta. Sain vihdoin hommattua kakkulapionkin! Suuria askelia kohti aikuisuutta jälleen.

Jaa-a. Kai sitä pitäisi alkaa vääntämään kakkupohjia. Onpahan vielä muutama ilta aikaa vääntää niitä lisää, jos ja kun epäonnistuvat...

Kevät, lähes taapero ja maha

Vuosi on mennyt to-del-la nopeasti! Viime vuonna tähän aikaan oli aika tuskaiset fiilikset jo... selkäkivut olivat kovat ja muutenkin olo oli kaikin puolin tukala. Eipä kilistellä kuoharilla tänäkään vappuna ;)

Kävin neuvolassa tuossa viikko sitten. Verenpaineet oli yllättävän matalalla, samoin hemoglobiini. Pikkukarhua odottaessa hemoglobiini pysyi koko ajan reippaasti yli 120, nyt se oli laskenut sen alle. Muuten kaikki oli ok, eipä siellä mitään ihmeitä tullut esille. Paitsi että...

Neuvolantäti oli aivan kauhuissaan meidän nukkumismeiningeistä. Meillähän on siis ollut kolme asiaa "pielessä": 1. poika nukahtaa iltaisin ja päiväunilla syliin, ei sänkyyn 2. poika herää keskellä yötä huutamaan ja hänet otetaan meidän viereen nukkumaan ja 3. aamuyöstä annetaan maitoa. Ollaan kyllä oltu hyvin tietoisia siitä, että jonkin sortin unikouluun olisi pian ryhdyttävä. Vaikka tuo perhepetisysteemi ei sinänsä meitä häiritse, niin toki olisi suotavaa, että lapsi nukkuu siellä mihin hän nukahtaa, eikä yömaitoa enää tarjoilla. 

Saatiin sitten ohjeita unikoulua varten ja kokeiltiin heti samana iltana. Poika ei meinannut millään rauhoittua pinnikseen. Sinnikkäästi nousi aina vaan seisomaan, ja mies palautti takaisin makuulleen. Jossain vaiheessa poika kuitenkin luovutti ja nukahti. Tähän meni noin 40 minsaa, mikä oli aika yllättävää, sillä oltiin varauduttu paljon pidempään nukutustaisteluun. Yöllä rauhoiteltiin vajaan tunnin verran, mutta omaan sänkyyn jäi. Maitoa tai vettä ei tarjottu. Seuraavana iltana poika nukahti muutaman makuulleen laiton jälkeen ja nukkui klo 20.20-05.45 heräämättä KERTAAKAAN. Edes tuttia ei itkenyt! Mutta siihen tämän hieno unikoulu sitten jäikin, kun Pikkukarhulle nousi kova kuume ja hirveä räkätauti. Nyt ollaan taas palaamassa unikoulurytmiin, eikä Pikkukarhu olekaan enää meidän väliimme tullut yöllä. Maitoa ei myöskään ole tarjottu yöllä, mutta unille saattaminen on ollut välillä syliin nukuttamista. Puoli-istuvaan asentoon nukahtaminen on ollut selkeästi helpompaa nyt, kun röörit ovat ihan tukossa.

Kun saadaan tämä  nukkumishomma stabiiliksi, niin täytyy lähteä sänkyostoksille. Ehtii sitten totutella isojen poikien sänkyyn hyvin ennen sisaruksen saapumista. Luultavasti vauva tulee nukkumaan meidän välissä kuitenkin suurimman osan ajasta, mutta on se pinnis silti saatava meidän makkariin varalta.

Uusi juttu on myös ollut kenkien hankkiminen. Pikkukarhu ei vieläkään kävele ilman tukea, mutta pitihän kengät toki hankkia ulkoilua varten. Toppatöppösillä ei enää viitsi mennä hiekkalaatikolle. Löydettiin kivat popot Sokokselta alennuksesta, Superfit -merkkiset saksalaiset ensikengät. Samaan syssyyn ostin Reiman kumpparit. Sadekesää odotellessa...

Syömishommelit ovat helpottaneet niiiin paljon, kun Pikkukarhu siirtyi tavallisiin maitotuotteisiin. Siirtyminen lehmänmaitoon ei tuottanut minkäänlaisia fyysisiä tai henkisiä reaktioita onneksi. Pikkukarhu syö nykyään samaa ruokaa mitä mekin, suolaa ollaan lisätty sitten omiin annoksiimme. Todella mausteisia ruokia ei olla toki tarjottu, mutta jonkin verran ruokia kyllä maustetaan. Pikkukarhu tykkää! Nokkamukista juominen on vielä hiukan haasteellista, mutta sitäkin treenaillaan ahkerasti. Lusikka tai haarukka on aina kädessä sormiruokaillessa, vaikka sen rooli onkin vielä vähäinen.

Voihan vatsa! Hassua, miten eri mallinen maha on tällä kertaa. Jos pitäisi muodosta veikata, niin enemmän tuo viime vuoden pötsi näytti tyttömahalta ja tämä nykyinen poikamahalta. Ihmeellinen suippo!

rv 19+1 vuonna 2013                               rv 19+5 vuonna 2012

Niin. Minähän siis lähdin töihin. Toimin siis eräänlaisena kouluttajana, asiakaskuntana työttömät työnhakijat. Suhaan ympäri Pirkanmaata kouluttamassa, tai oikeastaan valmentamassa noin kolmena tai neljänä päivänä viikossa. Raskasta työstä tekee ainoastaan tuo matkustaminen (ensiksi kotoa bussilla linja-autoasemalle ja siitä linikalla vielä paikkaan x) ja sitten tietenkin päivien valmisteleminen. Tuntisuunnittelu kun ei ole meikeläisen vahvuus. Pedagogisesta koulutuksesta voisi olla jotain hyötyä tässä... Mutta onneksi käytössä on laaja materiaalipankki, josta ammentaa ideoita. Suunnitteleminen tuntuu helpottuvan koko ajan. Laskin, että minulla on jäljellä 24 työpäivää kesäkuun loppuun saakka. Hyvin tässä jaksellaan!

Ongelmaksihan meinaa nyt muodostua pojan hoitaminen: Mies kävi perjantaina työhaastattelussa ja näyttää siltä, että hän palaa tässä pian työelämään. Yritämme saada läheisistä koostuvan hoitoringin pelaamaan toukokuun ajan, kesäkuussa Miehen äiti on lomalla. Perhepäivähoitajaakin mietittiin, mutta jos nyt pärjättäisiin läheisten avulla näiden 24 päivän ajan.

Entistä vähemmän on aikaa keskittyä bloggaamiseen... mutta sellaista se elämä on.

PK 11kk ja sen äitee rv 16+5

Okei. Kuukausi sitten kerroin, että meillä menee ihan kivasti, vaikka Mies onkin päivät pitkät kotona meidän kanssa. Tässä vaiheessa voin kertoa, että meikeläisellä alkaa jo päässä kilistä pikku hiljaa!

Mutta eihän siinä. Väittävät, ettei kukaan tule kotoa töihin hakemaan. Tänään sain puhelinsoiton, työtarjouksen. Olivat bonganneet meikeläisen CV:n mollin sivuilta... Työn ottaminen vastaan on toki järkevää, koska mies on kotona hoitamassa poikaa. Työ olisi osa-aikaista ja kestäisi kesäkuun loppuun. Saisin soviteltua ansiopäivärahaa lisäksi, joten tulot kyllä nousisivat. Ilman tuota soviteltua ansiopäivärahaa työn vastaanottamisessa ei olisikaan mitään järkeä. Kerron lisää, jahka tilanne varmistuu...

Pikkukarhu kehittyy huimaa vauhtia. Nyt kävellään jo tukea vasten hyvin varmasti sekä kontataan (vihdoinkin). Konttaaminen tosin unohtuu kiireessä, kun uimalla (PK:n ryömiminen näyttää ihan uimiselta) pääsee lujempaa. Pikkukarhu on myös alkanut jutella paljon enemmän, hän selittää aina pitkiä juttuja omalla vauvakielellään ja nauraa höröttää aikuisten jutuille tai telkkarille. Tunnistettavia sanoja on ollut ainakin äiti, anna ja ei. Varsinkin tuota jälkimmäistä huudetaan meillä paljon. Oma tahto on lisääntynyt selkeästi. 

Pientä takapakkia on tullut sen suhteen, että aamuöisin on jälleen pitänyt antaa maitoa. Jos ei anna tai tarjoaa vettä, kirkuu toinen selkä kaarella hysteerisenä. Täytyy toivoa, että hän vieroittuu tuosta yömaidosta nyt sen myötä, kun lehmänmaito astuu kuvioihin ja tuttipullo jää muutenkin pois. Toisaalta tuon aamuöisen maidon ansiosta olemme saaneet nukkua välillä jopa kahdeksaan saakka. Luksusta! Muuten olisi noustava kuudelta. Joinakin päivinä Mies nousee pojan kanssa ja olen saanut nukkua piiiiiiiitkään. On siinä Miehen työttömyydessä toki hyviäkin puolia.

Ollaan nyt annettu Pikkukarhulle hapanmaitotuotteita ja pikku hiljaa maisteluannoksia tavallista maitoa. Mitään oireita ei ole ainakaan tullut, etteikö lehmänmaito kävisi. Päätettiin, ettei enää osteta NANnia, kun nuo kaapissa olevat loppuvat. Myös ruuassa Pikkukarhu on siirtynyt syömään samaa ruokaa meidän kanssamme, tosin vähempisuolaisena ja vähemmän mausteisena tietenkin. 

Olen nyt ollut reipas emäntä ja tehnyt helppoa sekä halpaa kotiruokaa päivittäin. PK sormiruokailee päivittäin  ainakin muutamalla aterialla. Viime aikoina on tosin ollut ongelmana se, ettei suuhun juurikaan mene ruokaa tai jos menee, niin kaikki syljetään pois rakenteesta ja mausta riippumatta. Ruokaa myös pyyhitään ja tiputellaan pois tarjottimelta. Tämä kuulemma "kuuluu asiaan", mutta on se kyllä äärettömän turhauttavaa!

Vahakangas lattian suojaksi. Kyseinen maatuskakuosi löytyy ainakin Jyskistä vajaan seitsemän euron metrihintaan!

Ja sitten raskauteen. Pahoinvointi on vaihtunut päivittäiseen päänsärkyyn. Vanhoja postauksia lukiessani huomasin, että sama juttu oli viimeksikin näillä viikoilla. Ihanaa. Iltaisin saattaa särkeä niin järjettömästi, etten pysty kuin makaamaan sohvalla tyyny naamallani. Niska-hartiaseudulla saattaa olla osuutta asiaan, pitäisi mennä hierojalle... 

Jonkun verran välillä jomottaa ja tulee sukkapuikkokipuja, mutta suppareita ei ole vielä ollut, kuten viimeksi tässä vaiheessa. Toki elän nyt hieman stressittömämpää aikaa, ainakin vielä toistaiseksi... Ja närästys vaivaa päivittäin, mutta se on mennyt onneksi Renniellä ohi. Raskautta ei muista koko aikaa samalla tavalla, mitä esikoista odottaessa. Välillä olisi kyllä hyvä muistaa, sillä varsinkin Pikkukarhua nostellessa olisi hyvä olla varovainen, ettei "repäise".

Oma neuvola on viikon päästä, rakenneultraan on tasan neljä viikkoa. Hui! Aika menee to-del-la nopeasti. Välillä sitä miettii, että mitenkähän hitossa sitä selviää vauhdikkaan, omapäisen taaperon ja vastasyntyneen kanssa, mutta eiköhän me hengissä selvitä. Eihän sitä tiedä, vaikka Mieskin olisi yhä kotona silloin... ei taida tuolla teollisuuden puolella mennä kovin vahvasti nyt.

rv 15+6 ja pääsiäismunaturvotus