Kevät, lähes taapero ja maha

Vuosi on mennyt to-del-la nopeasti! Viime vuonna tähän aikaan oli aika tuskaiset fiilikset jo... selkäkivut olivat kovat ja muutenkin olo oli kaikin puolin tukala. Eipä kilistellä kuoharilla tänäkään vappuna ;)

Kävin neuvolassa tuossa viikko sitten. Verenpaineet oli yllättävän matalalla, samoin hemoglobiini. Pikkukarhua odottaessa hemoglobiini pysyi koko ajan reippaasti yli 120, nyt se oli laskenut sen alle. Muuten kaikki oli ok, eipä siellä mitään ihmeitä tullut esille. Paitsi että...

Neuvolantäti oli aivan kauhuissaan meidän nukkumismeiningeistä. Meillähän on siis ollut kolme asiaa "pielessä": 1. poika nukahtaa iltaisin ja päiväunilla syliin, ei sänkyyn 2. poika herää keskellä yötä huutamaan ja hänet otetaan meidän viereen nukkumaan ja 3. aamuyöstä annetaan maitoa. Ollaan kyllä oltu hyvin tietoisia siitä, että jonkin sortin unikouluun olisi pian ryhdyttävä. Vaikka tuo perhepetisysteemi ei sinänsä meitä häiritse, niin toki olisi suotavaa, että lapsi nukkuu siellä mihin hän nukahtaa, eikä yömaitoa enää tarjoilla. 

Saatiin sitten ohjeita unikoulua varten ja kokeiltiin heti samana iltana. Poika ei meinannut millään rauhoittua pinnikseen. Sinnikkäästi nousi aina vaan seisomaan, ja mies palautti takaisin makuulleen. Jossain vaiheessa poika kuitenkin luovutti ja nukahti. Tähän meni noin 40 minsaa, mikä oli aika yllättävää, sillä oltiin varauduttu paljon pidempään nukutustaisteluun. Yöllä rauhoiteltiin vajaan tunnin verran, mutta omaan sänkyyn jäi. Maitoa tai vettä ei tarjottu. Seuraavana iltana poika nukahti muutaman makuulleen laiton jälkeen ja nukkui klo 20.20-05.45 heräämättä KERTAAKAAN. Edes tuttia ei itkenyt! Mutta siihen tämän hieno unikoulu sitten jäikin, kun Pikkukarhulle nousi kova kuume ja hirveä räkätauti. Nyt ollaan taas palaamassa unikoulurytmiin, eikä Pikkukarhu olekaan enää meidän väliimme tullut yöllä. Maitoa ei myöskään ole tarjottu yöllä, mutta unille saattaminen on ollut välillä syliin nukuttamista. Puoli-istuvaan asentoon nukahtaminen on ollut selkeästi helpompaa nyt, kun röörit ovat ihan tukossa.

Kun saadaan tämä  nukkumishomma stabiiliksi, niin täytyy lähteä sänkyostoksille. Ehtii sitten totutella isojen poikien sänkyyn hyvin ennen sisaruksen saapumista. Luultavasti vauva tulee nukkumaan meidän välissä kuitenkin suurimman osan ajasta, mutta on se pinnis silti saatava meidän makkariin varalta.

Uusi juttu on myös ollut kenkien hankkiminen. Pikkukarhu ei vieläkään kävele ilman tukea, mutta pitihän kengät toki hankkia ulkoilua varten. Toppatöppösillä ei enää viitsi mennä hiekkalaatikolle. Löydettiin kivat popot Sokokselta alennuksesta, Superfit -merkkiset saksalaiset ensikengät. Samaan syssyyn ostin Reiman kumpparit. Sadekesää odotellessa...

Syömishommelit ovat helpottaneet niiiin paljon, kun Pikkukarhu siirtyi tavallisiin maitotuotteisiin. Siirtyminen lehmänmaitoon ei tuottanut minkäänlaisia fyysisiä tai henkisiä reaktioita onneksi. Pikkukarhu syö nykyään samaa ruokaa mitä mekin, suolaa ollaan lisätty sitten omiin annoksiimme. Todella mausteisia ruokia ei olla toki tarjottu, mutta jonkin verran ruokia kyllä maustetaan. Pikkukarhu tykkää! Nokkamukista juominen on vielä hiukan haasteellista, mutta sitäkin treenaillaan ahkerasti. Lusikka tai haarukka on aina kädessä sormiruokaillessa, vaikka sen rooli onkin vielä vähäinen.

Voihan vatsa! Hassua, miten eri mallinen maha on tällä kertaa. Jos pitäisi muodosta veikata, niin enemmän tuo viime vuoden pötsi näytti tyttömahalta ja tämä nykyinen poikamahalta. Ihmeellinen suippo!

rv 19+1 vuonna 2013                               rv 19+5 vuonna 2012

Niin. Minähän siis lähdin töihin. Toimin siis eräänlaisena kouluttajana, asiakaskuntana työttömät työnhakijat. Suhaan ympäri Pirkanmaata kouluttamassa, tai oikeastaan valmentamassa noin kolmena tai neljänä päivänä viikossa. Raskasta työstä tekee ainoastaan tuo matkustaminen (ensiksi kotoa bussilla linja-autoasemalle ja siitä linikalla vielä paikkaan x) ja sitten tietenkin päivien valmisteleminen. Tuntisuunnittelu kun ei ole meikeläisen vahvuus. Pedagogisesta koulutuksesta voisi olla jotain hyötyä tässä... Mutta onneksi käytössä on laaja materiaalipankki, josta ammentaa ideoita. Suunnitteleminen tuntuu helpottuvan koko ajan. Laskin, että minulla on jäljellä 24 työpäivää kesäkuun loppuun saakka. Hyvin tässä jaksellaan!

Ongelmaksihan meinaa nyt muodostua pojan hoitaminen: Mies kävi perjantaina työhaastattelussa ja näyttää siltä, että hän palaa tässä pian työelämään. Yritämme saada läheisistä koostuvan hoitoringin pelaamaan toukokuun ajan, kesäkuussa Miehen äiti on lomalla. Perhepäivähoitajaakin mietittiin, mutta jos nyt pärjättäisiin läheisten avulla näiden 24 päivän ajan.

Entistä vähemmän on aikaa keskittyä bloggaamiseen... mutta sellaista se elämä on.

PK 11kk ja sen äitee rv 16+5

Okei. Kuukausi sitten kerroin, että meillä menee ihan kivasti, vaikka Mies onkin päivät pitkät kotona meidän kanssa. Tässä vaiheessa voin kertoa, että meikeläisellä alkaa jo päässä kilistä pikku hiljaa!

Mutta eihän siinä. Väittävät, ettei kukaan tule kotoa töihin hakemaan. Tänään sain puhelinsoiton, työtarjouksen. Olivat bonganneet meikeläisen CV:n mollin sivuilta... Työn ottaminen vastaan on toki järkevää, koska mies on kotona hoitamassa poikaa. Työ olisi osa-aikaista ja kestäisi kesäkuun loppuun. Saisin soviteltua ansiopäivärahaa lisäksi, joten tulot kyllä nousisivat. Ilman tuota soviteltua ansiopäivärahaa työn vastaanottamisessa ei olisikaan mitään järkeä. Kerron lisää, jahka tilanne varmistuu...

Pikkukarhu kehittyy huimaa vauhtia. Nyt kävellään jo tukea vasten hyvin varmasti sekä kontataan (vihdoinkin). Konttaaminen tosin unohtuu kiireessä, kun uimalla (PK:n ryömiminen näyttää ihan uimiselta) pääsee lujempaa. Pikkukarhu on myös alkanut jutella paljon enemmän, hän selittää aina pitkiä juttuja omalla vauvakielellään ja nauraa höröttää aikuisten jutuille tai telkkarille. Tunnistettavia sanoja on ollut ainakin äiti, anna ja ei. Varsinkin tuota jälkimmäistä huudetaan meillä paljon. Oma tahto on lisääntynyt selkeästi. 

Pientä takapakkia on tullut sen suhteen, että aamuöisin on jälleen pitänyt antaa maitoa. Jos ei anna tai tarjoaa vettä, kirkuu toinen selkä kaarella hysteerisenä. Täytyy toivoa, että hän vieroittuu tuosta yömaidosta nyt sen myötä, kun lehmänmaito astuu kuvioihin ja tuttipullo jää muutenkin pois. Toisaalta tuon aamuöisen maidon ansiosta olemme saaneet nukkua välillä jopa kahdeksaan saakka. Luksusta! Muuten olisi noustava kuudelta. Joinakin päivinä Mies nousee pojan kanssa ja olen saanut nukkua piiiiiiiitkään. On siinä Miehen työttömyydessä toki hyviäkin puolia.

Ollaan nyt annettu Pikkukarhulle hapanmaitotuotteita ja pikku hiljaa maisteluannoksia tavallista maitoa. Mitään oireita ei ole ainakaan tullut, etteikö lehmänmaito kävisi. Päätettiin, ettei enää osteta NANnia, kun nuo kaapissa olevat loppuvat. Myös ruuassa Pikkukarhu on siirtynyt syömään samaa ruokaa meidän kanssamme, tosin vähempisuolaisena ja vähemmän mausteisena tietenkin. 

Olen nyt ollut reipas emäntä ja tehnyt helppoa sekä halpaa kotiruokaa päivittäin. PK sormiruokailee päivittäin  ainakin muutamalla aterialla. Viime aikoina on tosin ollut ongelmana se, ettei suuhun juurikaan mene ruokaa tai jos menee, niin kaikki syljetään pois rakenteesta ja mausta riippumatta. Ruokaa myös pyyhitään ja tiputellaan pois tarjottimelta. Tämä kuulemma "kuuluu asiaan", mutta on se kyllä äärettömän turhauttavaa!

Vahakangas lattian suojaksi. Kyseinen maatuskakuosi löytyy ainakin Jyskistä vajaan seitsemän euron metrihintaan!

Ja sitten raskauteen. Pahoinvointi on vaihtunut päivittäiseen päänsärkyyn. Vanhoja postauksia lukiessani huomasin, että sama juttu oli viimeksikin näillä viikoilla. Ihanaa. Iltaisin saattaa särkeä niin järjettömästi, etten pysty kuin makaamaan sohvalla tyyny naamallani. Niska-hartiaseudulla saattaa olla osuutta asiaan, pitäisi mennä hierojalle... 

Jonkun verran välillä jomottaa ja tulee sukkapuikkokipuja, mutta suppareita ei ole vielä ollut, kuten viimeksi tässä vaiheessa. Toki elän nyt hieman stressittömämpää aikaa, ainakin vielä toistaiseksi... Ja närästys vaivaa päivittäin, mutta se on mennyt onneksi Renniellä ohi. Raskautta ei muista koko aikaa samalla tavalla, mitä esikoista odottaessa. Välillä olisi kyllä hyvä muistaa, sillä varsinkin Pikkukarhua nostellessa olisi hyvä olla varovainen, ettei "repäise".

Oma neuvola on viikon päästä, rakenneultraan on tasan neljä viikkoa. Hui! Aika menee to-del-la nopeasti. Välillä sitä miettii, että mitenkähän hitossa sitä selviää vauhdikkaan, omapäisen taaperon ja vastasyntyneen kanssa, mutta eiköhän me hengissä selvitä. Eihän sitä tiedä, vaikka Mieskin olisi yhä kotona silloin... ei taida tuolla teollisuuden puolella mennä kovin vahvasti nyt.

rv 15+6 ja pääsiäismunaturvotus

Salainen odotusblogini

Pidin alkuraskauden ajan salaodotusblogia. Jos haluatte lukea alkuraskauden tunnelmista, käykääpäs kurkkaamassa: 

Isoveli odottaa sinua

Enää en aio päivittää tuota, vaan jatkan odotusjuttuja täällä. Yhden blogin ja yhden pikkuterroristin hoitamisessa on jo ihan tarpeeksi hommaa meikeläiselle...

Oman värin kasvatusprojekti

En enää kestänyt pitkää tukkaa, joten...

Kolmen kuukauden juurikasvu

Hiusten pituus ennen. Huomatkaa upeat värisävyerot!

Tyynyntäytettä muutama kilo

Väri todellisuudessa.

Pettymyksiä ja löytöjä luonnonkosmetiikkarintamalta

Olen ehtinyt häpeällisen vähän perehtyä luonnonkosmetiikkaan, vaikka niin intoa puhkuen lähdinkin tutustumaan siihen. Taloutemme on ajautunut totaaliseen kriisiin miehen jäätyä työttämäksi, joten uusia tuotteita ei ole ollut mahdollista hankkia. Nämä muutamat harhaostoksetkin harmittavat paljon, niihin meni kuitenkin melkoisesti rahaa.

Mitkä tuotteet ovat osoittautuneet toimiviksi?

Kuva lainattu Ekolon sivuilta

Mádaran GLoss&Vibrance -shampoon ostin kyllästyttyäni tuusaamaan tahmaavalla ja tunkkaisen hajun hiuksiin jättävällä palashampoolla. Shampoo on vegaaninen ja Ecocert -sertifioitu. 99% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 5% raaka-aineista luomutuotantoa.

Hiuksista tulee puhtaat, ilmavat ja hyväntuoksuiset. Näin talvisaikaan on havaittavissa sähköisyyttä, mutta hiukset eivät ole muuttuneet kuiviksi korpuiksi, vaikka en käytä mitään hoitoainetta. Jopa latvat tuntuvat pehmeiltä! Hiukset ovat pysyneet yllättävän terveen (kiiltävän) näköisinä ilman hoitoainettakin. Hiuspohja tuntuu rauhoittuneen, eivätkä hiukset rasvoitu supernopeasti, kuten viime raskauden aikana tuppasi käymään. Shampoo ei tuoksu liian voimakkaasti pesun aikana, mikä on ollut tässä hajuyliherkkyydessä suurta plussaa.

Kuva lainattu Frantsilan sivuilta

Sain pikkusiskolta synttärilahjaksi Frantsilan Kehäkukkavoidetta. Sen sanotaan olevan "ihokudosta uudistava ja elvyttävä kotimainen luonnonmukaisista yrteistä valmistettu kevyt kasvo- ja hoitovoide". Herkkä, pintakuiva (talvisin rutikuiva) mutta kuitenkin nopeasti rasvoittuva ihoni on tykännyt tästä tuotteesta. Voide kosteuttaa tehokkaasti, mutta imeytyy kuitenkin nopeasti jättäen ihon mattapintaiseksi. Olen käyttänyt tätä myös lapsen kuivalle iholle. Frantsilan sivuilla mainitaan, että tätä voi myös käyttää hilseen ja vaginahiivan karkoitukseen! Mielenkiintoista. Hiukan hintava tuote, mutta vaikuttaa kovin riittoisalta ja muutenkin hintansa arvoiselta tuotteelta. Iso plussa on tietenkin kotimaisuus ja tässä tapauksessa "lähituotanto", sillä Frantsilan tila on Hämeenkyrössä. Aion käydä tutustumassa Frantsilan tilaan ja erityisesti sen kasvisravintolaan kesällä.

Frantsilan elvyttävä yrttisavinaamio lunasti myös paikkansa kosmetiikkahyllystäni. Sain tämän tuotteen kaupanpäällisiksi ostettuani tolkuttomat määrät tuotteita Ruohonjuuresta. Naamion luvataan elvyttävän, syväpuhdistavan, tasapainottavan sekä rauhoittavan ihoa. Kovia lupauksia siis! Kovin suuria eroja naamioiden käytön jälkeen en ole koskaan ihossani huomannut, mutta tämä tuntui ainakin miellyttävältä käyttää. Iho ei kiristänyt tai punoittanut (=ärtynyt), kuten monien syväpuhdistusta lupaavien tuotteiden jälkeen. Myöskään käytön aikana en huomannut pistelyä, kutinaa tai kuumotusta, mitä joskus naamiot ovat aiheuttaneet.

Kuvat lainattu Ekolon sivuilta

Rakkaat ystäväni olivat hommanneet minulle synttärilahjaksi 30€ lahjakortin Ruohonjuureen. Mainio lahja! Olin nimittäin odottanut innokkaasti, että pääsisin hommaamaan luonnonkosmetiikkaa olevat putsarit. Pitkään liikkeessä kierreltyäni päädyin jälleen Mádaran tuotteisiin: syväpuhdistusvaahtoon sekä tasapainottavaan kasvoveteen. Puhdistukseen valitsen vaahdon mielummin kuin puhdistusmaidon, sillä en pidä puhdistusmaidon jättämästä tunteesta iholla. Olen ehkä tottunut pesemään ihon liian natisevan puhtaaksi, mutta puhdistusmaidon jättämä kalvo saa ihon tuntumaan yhä likaiselta. Monesti maidot eivät myöskään putsaa ihoani riittävän hyvin, vaikka olisivatkin parempi vaihtoehto herkälle iholle.

Syväpuhdistusvaahto lupaa puhdistaa iholta meikin ja lian tehokkaasti kuitenkin kuivattamatta sitä. Tarkoitettu kaikille ihotyypeille. Tuote on vegaaninen ja Ecocert -sertifioitu, 100% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 13% luomutuotantoa. Olen ollut tyytyväinen puhdistusvaahtoon, tosin en ole yrittänyt putsata sillä tavallista meikkipuuteria, jonka kunnolliseen poistamiseen vaaditaan vähintäänkin tärpättiä (eli olen käyttänyt Cliniquen putsaria ja naama ei todellakaan kiitä). Muun meikin se kuitenkin poistaa tehokkaasti. Iho jää puhtaan ja raikkaan tuntuiseksi, mutta sitä ei kirvele, kuumota tai kiristä. Täydellistä!

Tasapainottava kasvovesi on tarkoitettu normaalille ja sekaiholle. Se lupaa virkistää ihoa syvältä, tasapainottaa ihon rasvoittuvia ja kuivia alueita sekä ihon PH:ta ja supistaa ihohuokosia. 99% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 21% luomutuotantoa. Kasvovesi on pitänyt lupauksensa: iho on rasvoittunut huomattavasti vähemmän kuin muita putsareita käyttäessäni, vaikka raskaus saa ihon rasvoittumaan entistä villimmin. Lisäksi kireät talvipakkaset ovat yleensä saaneet kasvojen ihon järkyttävän pintakuivaan kuntoon, mutta nyt olen välttynyt pahimmalta ihon hilseilyltä. Iho tuntuu nimenomaan tasapainoiselta nyt, sillä olen ennen taistellut rasvaisuutta vastaan tuotteilla, jotka ovat samalla myös olleet liian tujuja herkälle, couperoottiselle iholleni.

...Ja ne suuret pettymykset...

Kuva lainattu Ekolon sivuilta

Epätoivoinen yritykseni löytää kookosöljyn tilalle luonnonmukainen dödö johti valtavaan hikiläikkäkatastrofiin. Ostin Ruohonjuuresta Urtekramin Deo Crystal -Aloe Veran kokeiluun. Dödö on vegaaninen, eläinkokeeton ja Ecocert -sertifioitu. Hikoiluasteeni on tällä hetkellä valtava. Hikeä tulee litratolkulla, tai siltä minusta ainakin tuntuu, ja se on myös alkanut haista pistävältä. Miehen hieltä! Kiitos raskaushormonien. En oikeastaan huomannut mitään vaikutusta tällä dödöllä, sama kuin vettä olisi kainaloihin laittanut. Sopisi varmasti vähän hikoilevalle ihmiselle, jonka hiki ei haise. Harmittaa, kun näitä hygieniatuotteita harvemmin saa edes lahjoitettua etiäpäin.

Jouduin muuten turvautumaan jälleen Garnierin dödöön, olisiko ollut joku Mineral Sensitive. Ei muuten pitänyt sekään, yhtenäkin päivänä hikiläikkä ylettyi miltei kyynärpäähän saakka. Todella ällöttävää. Jouduin ostamaan Nivean stickin, joka toimi viime raskauden aikana ja toimii suht hyvin nytkin, tosin täysin kuivana ei pidä sekään. Ihanaa olla tällainen hikoileva porsas!

Kuva lainattu Jolien sivuilta

Vaikka odotukset eivät olleetkaan kovin korkealla luonnonmukaisen ripsarin suhteen, oli tämä Terre d'Ocin ripsiväri Noir Bengale silti pettymys. Olin lukenut siitä paljon kehuja, mutta toisaalta ripset ja niiden käyttäytyminen eri ripsareiden suhteen ovat tietenkin yksilöllisiä. Tämä ripsari lupaa pidentää ja paksuntaa ripsiä sekä samalla kosteuttaa niitä. Lisäksi luvataan erittäin hyvä pysyvyys. 98% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 54% luomua. Minulla on hyvin hauraat/ohuet, piikkisuorat ja täysin vaaleat ripset. Ennen ripsarin laittamista taivutin ripset kuten normaalistikin. Muutaman harjauskerran jälkeen meinasi iskeä tuskastuminen: miksi tätä väriä ei tunnu jäävän ripsiin yhtään? Nämähän sojottavat taas suoraan alaspäin! Annoin kerroksen kuivua ja lisäsin ripsaria vielä useampaan otteeseen, jotta sain mielestäni tarpeeksi väriä. Lopputulos ei kuitenkaan ollut kovinkaan näyttävä, sillä ripset eivät suinkaan kaartuneet kauniisti avaten katsetta, vaan roikkuivat surkeana. Jos ripsiin harjasi yhden kerroksen, ei ripsiä juurikaan huomannut.

Yksi kerros ripsaria. Katson kuvassa vähän yläviistoon, joten ripset eivät näytä niin piikkisuorilta.

Ripsari sopii erittäin huomaamattomaan arkimeikkiin, kun tahtoo saada vain hitusen väriä ripsiin. Näyttävämmän lopputuloksen aikaansaamiseen kannattaa varata aikaa, sillä värin on hyvä kuivua ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Yllättävää ja positiivista oli, ettei ripsari varissut päivän aikana, vaikka eräänäkin päivänä sudin varmaan kolme kerrosta. Toisaalta ripsari ei ollut kovin pitävä lupauksistaan huolimatta: tuulesta johtuva silmien kostuminen sai aikaan ripsarin valumisen, ja ilman suurempia silmävuotojakin ripsari tuntui jotenkin tuhrivan silmänalusia jättäen niihin tummat läntit (johtuen ehkä rasvoittuvista silmäluomistani sekä ihostani?)

Sen sijaan ripsarin poistamiseen tarvittiinkin jo järeämpää kalustoa. Pelkällä vedellä väri levisi silmien ympärille, mutta sen poistamiseen iholta sai tehdä töitä meikinpoistoaineella. Parhaiten silmät sai siistiksi vedenkestävälle ripsarille tarkoitetulla putsarilla.

Harmillista, mutta silloin harvoin kun jaksan ehostaa silmiäni, tahdon varmasti kestävän lopputuloksen. Tämäkin taitaa jäädä käyttämättä. 

Kuva lainattu Jolien sivuilta

Tilasin ripsarin kanssa myös Zuiin mineraalimeikkipuuterin (sävy ivory). Sen luvataan olevan luonnonmukainen, vedenkestävä, täysin peittävä ja suojaavan UVA- sekä UVB-säteiltä. Meikkipuuterit ovat aina riskaabeli ostos kokeilematta, kuten ripsiväritkin, mutta otinpahan riskin. Pettymys oli tämäkin. Meikkipuuteri ei ollut riittävän peittävä couperoottiselle iholleni, punaisuus paistoi iloisesti läpi varsinkin nenänpielistä. Lisäksi meikkipuuteri tuntui katoavan naamasta jo muutaman tunnin päästä sen laittamisesta. Kun iho oli talvikunnossaan (pintakuiva), puuterin laittamisen jälkeen naama näytti "hilseilevältä".

Annan tälle meikkipuuterille uuden mahdollisuuden kesällä, kun ihon väri on tasaisempi ja kuivuus ei vaivaa niin paljon. Sopii varmaan loistavasti kevyeen kesämeikkiin, eikä vähiten aurinkosuojansa ansiosta!

Tiedätkö hyviä ripsareita tai meikkipuutereita, jotka ovat luonnonkosmetiikkaa? Kerro ihmeessä!

Pallomasin paluu

Tänään rv 12+6

PK:n odotus rv 12+5 

Hiljaiselon syy

Aino-Olavi

Laskettu aika 18.9.13

Tänään on rv 12+0. Olen voinut vieläkin huonommin alkuraskauden, mitä Pikkukarhusta. Voimat ovat olleet todella vähissä, mutta nyt alkaa helpottaa. Tänään oli siis np-ultra, jossa kaikki oli hyvin! Vilkas pikkutyyppi siellä heilui ja häsläsi. Istukka on tällä kertaa lähellä kohdunsuuta, mutta se tulee siitä luultavasti nousemaan raskauden edetessä.

Lapset alle puolentoista vuoden ikäerolla? Minulla?! Kyllä vaan. Tämä oli ihan suunniteltu juttu, sillä kierukka poistettiin marraskuussa. Ei siinä taas kauaa mennytkään... ei tarvinnut kuin Miehen housunlahjetta vähän vilkaista, kuten mummoni tapaa sanoa.

Luonnonkosmetiikkatestit ovat jääneet vähän syrjään, sillä suurin osa niistä tuoksuu voimakkaasti yrteiltä. Oksennusreaktio moisiin tuoksuihin on ollut välitön. Pelkkä luomuhammastahnatuubin näkeminen sai minut oksentamaan yhtenä iltana!

Että semmoista täällä. Ja te rakkaat ystäväiseni oikeassa elämässä, ettehän kommentoi vielä tätä asiaa julkisesti Facebooksivuillani :) 

Eipä sillä, ei tätä mahaa enää pysty kauheasti piilottelemaan...