Ensimmäinen viikko kotona

Miten voi olla mahdollista, että Myttysen syntymästä on jo viikko ja päivä?! Olen ollut hurmaavassa vauvakuplassa koko ajan. Toisin kuin viime kerralla, olen ollut stressittömämpi ja olla möllötellyt vauvantahtisesti. Ihme kyllä ei ole tullut edes ahdistusta siitä, etten ole päässyt ulkoilemaan. Olemme toki joutuneet käymään kodin ulkopuolella pikaisilla reissuilla kontrollien takia, mutta muuten olen vain nauttinut kotona olosta.

Millainen Myttynen sitten on? No hurmaava kaveri tietysti! Tuuhea tummanvaalea tukka, syvänsiniset tarkkaavaiset silmät, pulleat posket, äidin nenä ja iskän suu. Kuten isällään ja veljelläänkin, myös Myttysellä on hymykuoppa oikeassa poskessa. Tätä hymykuoppaa on nähty paljon, kun Myttynen on "hymyillyt". Jostain muualta on peritty pitkät sormet ja valtavan isot jalat. Samanlaiset rimppakintut, mitä veljelläänkin oli syntyessään. Ei siis toivoakaan siitä, että tietyt kestovaipat istuisivat kilojen mukaan reisistä...

Kestopeppu salista saakka

"Ensimmäinen kestovaippakakkani" (teetän tästä taulun Myttyselle 18-vuotislahjaksi...)

Tuleva huippukitaristi

Tukkaa löytyy!

Myttynen nukkuu, syö, nukkuu, syö, seurustelee korkeintaan pari tuntia ja nukkuu taas. Yölläkin nukutaan pääsääntöisesti, kolmisen syöttöä on riittänyt. En muistanutkaan, miten paljon vastasyntynyt nukkuu. Välillä tekee mieli mennä herättämään, kun iskee niin kova kaipuu.

Maitoa on ainakin riittänyt, sillä terkkari kävi tänään tekemässä punnituksen: kotiinlähtöpainoon on tullut viikossa 320g, mikä on älyttömän hyvin. Myttynen painaa siis jo 3600g! Terkkari kehui, että ikäisekseen poika seuraa todella tarkkaavaisena ja silmät suurina kaikkea ympärillään. Päätään hän on yrittänyt nostella jo parin päivän ikäisestä, ja välillä pitää ihan toppuutella moisia urheilusuorituksia. Bilirubiinitkin kääntyivät laskuun jo lauantaina, joten kontrolleissa ei tarvitse enää käydä. Iho ja silmänvalkuaiset kellertävät vielä hiukan, mutta väri on normalisoitunut paljon viime viikosta. Napatynkä irtosi toissapäivänä, joten miehen ei tarvitse enää yökkiä vaippaa vaihtaessaan. Huh huh, miten paljon viikkoon mahtuu kaikenlaista vastasyntyneen elämässä!

Olen tehnyt kovasti töitä maidonnousun eteen: juon vettä litratolkulla, syön paljon (ja koko ajan), nappailen maidoneritystä lisäävää homeopaattista valmistetta (Urtica Urens) sekä juon Weledan imetysteetä. Herkkuja unohtamatta! Ja kaikista tärkein: yritän olla stressaamatta mistään. Se on toiminut vielä ihan hyvin, mutta katsotaan sitten huomenna uudestaan, kun Mies lähtee töihin ja jään yksin lasten kanssa...

On ollut aivan erilaista hoitaa vastasyntynyttä nyt, kun siitä on jo kokemusta. Otteet ovat sekä minulla että Miehellä varmemmat. Vaipattaminen ja vaatteiden vaihto, pesut ja syötöt sujuvat vanhasta lihasmuistista. Huomaan, että Mies on edelleenkin näppärämpi harsovaipan pukija kuin minä! On ihan eri fiilis tässä ensimmäisessä viikossa, kun kaikki turha panikointi ja stressaaminen ovat poissa. Pystyy keskittymään olennaiseen, ihanaan pieneen kääryleeseen.

Pikkukarhu on ottanut pikkuveljen hienosti vastaan. Alkujännityksen mentyä ohi Pikkukarhu on tullut oma-aloitteisesti silittämään Myttysen päätä kauniisti (sanoen "aiii-aiii") tai tarjoamaan esimerkiksi sukkaa tai tumppua pikkuveljelle laitettavaksi. Yksi päivä sanoin, että täytyy vaihtaa pikkuveljen vaippa. Hetken perästä Pikkukarhu toi vessasta oman vaippansa minulle! Voi meidän pientä hoitoapulaista :') Eilen PK yritti laittaa sukkaa vauvan jalkaan, eikä olisi millään antanut minun auttaa.

Varuillaan saa toki olla koko ajan. Pikkukarhu saattaa sohvalla ollessaan tehdä syöksyn syliä kohti tai muita äkillisiä liikkeitä, kuten heittää tavaralla. Minkäänlaista mustasukkaisuutta en ole huomannut vielä, ja Pikkukarhu on saanut nauttia isänsä jakamattomasta huomiosta koko viikon. Pojat ovat olleet paljon menossa yhdessä, puistoilemassa, kaupungilla ja mummolassa. Olen välillä ollut ihan ikävissäni täällä kotona!

Itse olen toipunut synnytyksestä hienosti, mikäli sen rypistyksen jäljiltä nyt jotain toipumista edes oli. Jälkivuotoon on hyvin riittänyt Miisamamman kestositeet, enkä usko tällä kertaa joutuvani kärsimään moisesta riesasta niin pitkään, mitä viimeksi (yli kuukauden). Maha ei ole palautunut ihan niin nopeasti, mitä viimeksi, mutta se oli odotettavissa: silloin olinkin paljon kovemmassa lihaskunnossa ennen raskautta.

Vatsan tilanne viikko synnytyksestä:

Paino ennen raskautta: 53kg

...ennen laitokselle lähtöä: ~72kg

...synnytyksen jälkeen: ~67kg

...4 päivää synnytyksestä: ~63kg

...viikko synnytyksestä: ~60kg

eli 12kg on jo lähtenyt, 7kg vielä jäljellä. Ei paha!

Mielialat eivät ole heitelleet ihan niin pahasti, mitä pelkäsin. On ollut yllättävän tasapainoinen fiilis, vaikka kyllähän niitä hormonimyrskyjäkin on selkeästi tullut. Parit itkupotkuraivarit on tullut heitettyä, mutta mitään synkkiä fiiliksiä ei ainakaan vielä ole pahemmin tullut. Toivottavasti ei tulekaan! Pikkukarhukin pitää osaltaan huolen siitä, ettei mitenkään kamalan syviin vesiin ehdi upota. 

Ai niin! Ollaan edistytty meidän harsottamisessa sitten Pikkukarhun: harsoon laitetaan lisäimuksi Imse Vimsen flanelletti (vihdoin niillekin tuli jotain käyttöä) ja päällimmäiseksi kuivaliina. Toimii! Sisävaippoja en ole hirveästi vielä viitsinyt käyttää, kun vauvan lonkat eivät ole avautuneet ns. sammakkoasentoon. Moni sisävaippa on niin leveä toistaiseksi, että Myttynen ei saa jalkoja kunnolla pidettyä suositellussa sykkyräasennossa. Vauva avaa jalkansa tuohon sammakkoasentoon yleensä parin viikon iässä, joten sen jälkeen otetaan nuo sisävaipatkin käyttöön. Toistaiseksi harsot ovat kuitenkin riittäneet hyvin, ja kuivaliinasta kakat on huomattavasti harsoa helpompi huuhdella pois. Suosittelen!

Olen niin onnellinen. Niin kovin onnellinen!