Minne meidän vastasyntynyt katosi?

Meillä asuu Iso Poika. Ja ei, tämä ei ole mikään ällöttävä nimitys Miehen tiedätte-kyllä-mille... vaikka hän ehkä niin toivoisikin ;)

Iso Poika kääntyy salamannopeasti selältä vatsalleen. Selällään ollessaan Iso Poika tutkailee uusia tuttavuuksiaan varpaita. Ison Pojan ruokavalioon kuuluu herkkuruokana äidin rakkaudella vääntämä, joskin välillä varsin liisterimäinen peruna-porkkanasose. Välillä natustellaan luomumaissinaksuja, mikä helpottaa myös ilmeisen kutisevia ikeniä (liekö jo hampaita tulossa?) Päärynä on yök, parsakaali on yök, bataatti on yök. Mustikkaan Iso Poika teki tuttavuutta tänään. Makumatkojen myötä elämäämme on tullut myös Ison Pojan kakka, kiinteämmät tuotokset, jotka on huomattavasti helpompaa huuhdella vaipasta pönttöön. Mies kokeili huuhdella lavuaariin, ja saikin sitten kaivella tuotokset paperilla pois :'D

Iso Poika nauraa hekottaen ääneen, kun häntä kutitetaan. Iso Poika juttelee pitkiä jokelluksia ja testailee kovalla äänellä ranskalaismaista kurkkuärrää. Iso Poika osaa jo kiukutella ihan eri tyyliin kuin ennen...

Valitettavasti Ison Pojan elämässä on meneillään tissikriisi. Tai oikeastaan tissittömyyskriisi. Maidontulo ehtyi siihen pisteeseen, että öisin poika sai pienet hörpyt jääden nälkäiseksi ja pirun kiukkuiseksi. Päätin sitten yksintein, että nyt loppuu imetys kokonaan ja aloitan ne lääkkeetkin samalla. Nyt ollaan sitten öisin saatu nousta pariin otteeseen lämmittämään maitoa.

Toissayönä Pikkukarhu teki oman nukkumisennätyksensä, seitsemän tuntia yhteen putkeen! Tosin imetyksen lopettaminen on johtanut siihen, etten saa enää tainnutettua aamuvirkkua lasta tissillä. Meillä noustaankin nykyään siinä kuuden kinkamilla. Tai siis nostan pojan viereeni köllimään, kun Mies lähtee töihin. Torkutellaan jotenkuten puolisentoista tuntia yleensä. Pikkukarhulla on myös hurja imemisen tarve jäljellä tietenkin, joten tutti, harsot ja pehmolelut ovat aivan märkänä kuolasta jatkuvasti. Onneksi tutti on taas alkanut kelvata, sillä se on vähentänyt selkeästi peukalon ja muiden sormien imemistä.

Imetyksen lopettaminen on ollut itselle yllättävän rankkaa henkisesti. Vaikka pidän Pikkukarhua paljon sylissä muutenkin, niin se imettämisen tuoma intensiivinen läheisyys puuttuu. Sitä tulee ikävä. Toki välillä myös harmittaa se, ettei imetys onnistunut niin kuin olisin toivonut. Onneksi poika on kasvanut hyvin korvikkeellakin.

Aika menee hirveän nopeasti. Ylipäätään päivät tuntuvat hujahtavan ihan huomaamatta, vaikka ei muka tekisi yhtään mitään (ts. bloggaisi, katsoisi telkkaria, kävisi lenkillä tms.) Oikeasti tulee kyllä tehtyä ja paljon, mutta ne nyt ovat sellaisia pakollisia juttuja, eivätkä kaikki niin miellyttäviä. Välillä tuntuu, että elämä on yhtä pyykinpesuavaipanvaihtoasyöttämistäpyykinkuivumaanlaittamistalapsenpesuaruuanlaittamistapullojenpesua. Aamupäivisisin pää on täynnä ihania ideoita, joista tekisi mieli tulla kirjoittamaan. Pojan nukkuessa päiväunia (max. tunnin) on yleensä kuitenkin se aika, kun itse syön ja hoidan itseni ihmismäiseen kuosiin. Päätän tulla kirjoittamaan illalla, kun poika on saatu nukkumaan, mutta sitten onkin yleensä vielä pyykkihommia/astianpesuhommia/omia syömishommia. Ja nukkumaan on pakko mennä ajoissa, yrittää ainakin, sillä luomuherätyskellomme ei tunne armoa.

Ainahan sitä voisi tietty skipata jonkun homman, vaikka pyykkien laittamisen, mutta minkä taakseen jättää...

Kaikesta huolimatta rakastan pojan kanssa olemista! Kaiken tylsän arkipuuhastelun ohella höpsötellään, leikitään ja lauletaan Pikkukarhun kanssa. Täällä on aina päällä yhden naisen show, mutta onneksi yleisöni tuntuu rakastavan minua ja ohjelmistoani rajattomasti! Pikkukarhun hymystä ja naurusta saa ihan uskomattoman paljon lisää virtaa, vaikka syksyn tulo on selkeästi tuomassa vanhaa kunnon kaamosmasennusta.

Lääkkeet ovat alkaneet vaikuttaa heti positiivisella tavalla. Tietenkin huimaa ja oksettaa vähän, kuten aina lääkitystä aloittaessa ja lopettaessa, mutta muuten oikein tunnen serotoniinin virtaavan kehooni ja elvyttävän hyytyneitä aivojani!

Avasin salikorttinikin, joten omaa aikaa tulee jatkossa olemaan kaksi kertaa viikossa kuntosaliharjoittelun muodossa. Harmi, että täytyy aina mennä keskustaan saakka, mutta toisaalta bussissakin ehtii jo esim. lukea kirjaa... ;)

Kääntyilyä ja sosetta

Eilen tapahtui ensimmäistä kertaa kaksi asiaa: Pikkukarhu kääntyi ihan itte selältä vatsalleen ja maisteli bataattisosetta!

Pikkukarhu on pitkään kääntynyt kyljelle saakka, mutta ei ole vielä osannut kiepsahtaa täysin vatsalleen. Yleensä käsi on jäänyt jotenkin alle ja poika on kiukustunut mokomasta. Eilen autoin häntä ihan pikkuisen tästä asennosta vatsalleen. Sen jälkeen laskin pojan takaisin selälleen (koska vatsallaan alkaa huuto). Hetken päästä tyyppi kiepsahti ihan noin vain vatsalleen, ihan kuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan! No, tässähän on nyt se huono puoli, että nyt hän kääntyy koko ajan vatsalleen ja edelleenkin vihaa siinä asennossa olemista :D Kovasti tekee mieli päästä liikkeelle ja sitten, kun ei pääse, niin alkaa jumalaton huuto.

Eilen aloitimme kiinteät bataattisoseella. Terkkuja vaan neuvolantädille, sunnuntainahan vasta tulee se 4kk täyteen ;) Ollaan kuitenkin lähdössä viikonloppuna mun vanhempien luokse koko viikoksi ja halusimme aloittaa kiinteät ennen sitä. Korviketta menee jo tosi paljon, imetän lähinnä enää öisin. Aamuyöstä poika alkaa selkeästi olla nälkäinen, eikä musta oikein irtoa mitään.

Valmistin isohkon bataatin kerralla keittämällä sen vähäisessä vedessä. Pistin sen paloiksi, joten se kypsyi tosi nopeasti! Olin ihan hämmästynyt, odotin yhtä pitkää kypsymisaikaa kuin perunalla. Kypsän bataatin soseutin keittovetensä kanssa. En sitten laittanut mitään korviketta sekaan, kun se oli tarpeeksi löysää ilmankin.

Aluksi Pikkukarhu oli todella epäluuloinen ja työnsi vaan kielellään kaiken pois, mutta loppujen lopuksi tarrasi lusikkaan ja vei sitä itse suuhun! Yksi pieni vauvanlusikallinen maistatettiin. Ja miten sitä ruokaa pystyikin olemaan jo joka puolella, vaikka oli niin pieni lusikka! Oijoi, isompia annoksia odotellessa...

Pakastin lopun soseen jääpalarasiassa. Mitähän sitä seuraavana ottaisi ruokavalioon? Porkkanan varmaan?

Painiskelen tässä itse perustavanlaatuisten kysymysten äärellä. Olo on sen verran huono, että lääkkeet olisi syytä aloittaa. Sain tänään postissa reseptinkin, Cipralex 15mg, mitä olen aina syönyt. Lääkärin mukaan puolikkaan annoksen aikana voi imettää, mutta jotenkin se silti epäilyttää. Lopettaako siis imettäminen, joka näyttää muutenkin olevan aika finaalissa vai luottaako lääkäriin, jonka mukaan se on turvallista? Alan kallistua enemmän tuon imetyksen lopettamisen puoleen, koska jos lääkkeestä joskus sitten tulisi jotain lapselle, niin en voisi ikinä antaa sitä itselleni anteeksi. Imettämisen lopettaminen tuskin aiheuttaa lapselle enää mitään suurempia ongelmia. Tietenkin se tarkoittaa sitä, että yöllä päästään pelaamaan pullojen kanssa...

Huomenna alkaisi se muskarikin! Soitin sinne ja tiedustelin, olivat kuulemma laittaneet mullekin sähköpostia, mutta eipä se koskaan tullut perille. Hienosti kuitenkin oltiin päästy mukaan, koska oltiin tokana ilmoittautumislistalla :D Huomenna on myös 4kk (lääkäri)neuvola. En varmaan viitsi kertoa sille bataattivastaiselle tädille meidän kokeiluista...

Pikkukarhun uusin lelu, isänsä & setänsä vanha :)