Siivousneuroosi

Jos joku asia lähtee meikeläiseltä lapasesta, niin siivoaminen ja ylipäätään järjesteleminen. En kestä yhtään sekasotkua. Se, miten hyvässä järjestyksessä koti kulloinkin on, kertoo paljon sen hetkisestä sielunelämästäni. Yleensä on kaksi vaihtoehtoa:

a) minua on ahdistanut niin kovasti joku asia, että olen ahdistusta lievittääkseni järjestellyt tavaroita (=järjestellyt asioita päässäni) tai

b) joku paikka/koko asunto on ollut niin epäjärjestyksessä, että minun on ollut pakko pistää se kuosiin, etten olisi saanut ahdistuskohtausta

Tässäkin asiassa on toki hyvät ja huonot puolensa. Kyllä, meillä on useimmiten melko siistiä ja kaikille tavaroille on oma paikkansa. On helppo pitää koti siistinä, kun tavaraa on vähän ja ne on hyvin järjestelty. Toisaalta taas olisi hyvä oppia sietämään pientä kaaosta ja pyrkiä pois neuroottisesta käytöksestä. Jatkuva kontrolloinnintarve on uuvuttavaa.

Tänään nimittäin kaivelin kuiva-ainekaappia yrittäen löytää sieltä soijarouhetta. Siellä oli miljoona erilaista purkkia ja astiaa, joiden sisältöä ei nähnyt kansia avaamatta, sekä useita Punnitse&Säästä -puodin paperipusseja. Meni hermot. Päätin ihan pikaisesti kirjoittaa muutamaan purkkiin ylös, mitä ne sisältävät, mutta sehän lähti sitten totaalisesti käsistä:

Terveisiä Alzheimerpotilaan keittiöstä...

Valitettavasti kuiva-ainehyllyn alla on säilytysastiahylly, joka oli myös todella räjähtäneen näköinen. Piti sitten sekin ottaa työn alle, kun Noomi-täti oli viihdyttämässä lapsia

****************

Olen tainnut todellakin vajota sinne kuuluisaan äitiyden ja kotivaimoilun mustaan aukkoon, kun julkaisen tällaisia postauksia. Mut hei, fiilis on kuin hyvän juoksulenkin tai onnistuneen esiintymisen jälkeen. Huvinsa kullakin!