Pikkukarhu on oppinut hienosti syömään itse lusikalla ja haarukalla. Suurin osa ruuasta menee jo suuhun saakka, eikä äidin tarvitse auttaa ihan jokaisella aterialla. Välillä on toki niitäkin päiviä ja ruokia, kun saan istua vieressä "apulusikan" kanssa, jotta homma hoituisi. On kuitenkin arkea helpottavaa tällä hetkellä, että PK saa hoidettua syömishommelit pääsääntöisesti itsenäisesti.
Suurin ongelma ruokailuhetkissä on ollut nokkamuki, tai lähinnä sen lentäminen. Pikkukarhu on jo pidemmän aikaa nauttinut nokkamukin viskelystä juomisen päätteeksi. Muilta toukokuisilta olen kuullut samansuuntaisia juttuja, taitaa siis olla ikäkauteen kuuluva fysiikan lakien testausvaihe. Vai olisiko sittenkin äidin hermojen testausvaihe...? Se on kuitenkin äärimmäisen raivostuttavaa ja aikaavievää, sillä joudun joko takavarikoimaan nokkamukin jokaisen hörpyn jälkeen kauemmas tai sitten kuivaamaan lätäkköjä laminaatilta. Viidennellä viskauskerralla yhden ruokailun aikana ei enää naurata, ei.
Käyttämämme Orthexin muki ei aukea pudotessaan, mutta valuttaa kyllä sisältönsä nopeasti. Emme käytä siihen kuuluvaa tiivistettä enää, jotta PK:n ei tarvisisi enää imeä, kuten tuttipullosta. Tavallisesta mukista juomista emme ole vielä edes harjoitelleet aktiivisesti sattuneesta syystä.
Onneksi Pikkukarhun täti on toimintaterapeutti ja muutenkin luova ihminen. Hän keksi liimata syöttötuolin tarjottimeen hymynaamatarran, jonka päälle Pikkukarhua tulee kannustavasti ohjata laittamaan nokkamuki. Eli aina, kun PK juo, näytän sormellani hymynaamaa ja kehotan "laita tähän sitten". Laittaessaan mukin siihen hän saa vuolaasti kehuja. Tämä kikka on vähentänyt mukin lentelyä paljon, mutta kokonaan se ei ole sitä pystynyt kitkemään. Joinakin päivinä Pikkukarhua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta...
Toimintaterapeuttitädin kanssa tehdään myös kaikenlaista ei-niin-fiksua ja opettavaista, mutta kivaa heillä tuntui silti olevan. Pikkukarhu söi aamupuuroaan puuhaarukalla tässä taannoin. Tämä on sitä luovuutta!
Meil on mummolassa toi sama sininen nokkamuki käytössä ja Lukas kans aina välillä heittää nokkamukeja, välillä lusikoita ja äsken lens leipäki sata kertaa maahan xDD
VastaaPoistaRuokaakin meillä heitellään välillä ihan kiitettävästi! Onneksi se on vähän vähentynyt nyt iän myötä, mutta toisinaan Pikkukarhu kippaa koko lautasellisen lattialle. Ja äiti laskee kymmeneen... sataan... tuhanteen... ;)
PoistaHei onpa hyvä vinkki! Meillä kolmevuotias kyllä juo jo normaalista mukista, mutta muki meinaa järjestään jäädä ihan pöydän reunalle ja siitä sitten pudota muksahtaa helposti kun pieni kyynärpää vispaa. Tuo tarrakikka täytyy ottaa kokeiluun. Kiva blogi, liityin lukijaksi.
VastaaPoistaTerkkuja kotiäitikoulusta!
http://kotiaitikoulu.blogspot.fi
Toivottavasti siitä on hyötyä! :) Kävinkin vastavierailulla blogissasi, ihania tuunauksia!
PoistaMeillä lentää niin nokkamuki kuin lusikkakin. Tahtoo syödä itse ja kun kyllästyy, niin lusikka ruokineen lentää kaaressa mahdollisimman kauas. Kahta viikkoa kauempaa ei meillä ole keittiössä samat matot lattiassa. :( Monesti syödään yhdessä niin että äitikin pitää lusikasta kiinni. Aina se ei kelpaa. Yleensä pyrin syöttämään, jos vaan suinkin mahdollista, kun en kestä sitä ruuan heittelyä. Varmaan pitäisi sietää. Meillä on sellainen aventin nokkamuki, josta ei tule nestettä ulos. Silti harmittaa kun muki lentää. Ja ei suostu jatkamaan syömistä ennen kuin olen noukkinut mukin lattialta. Pitää varmaan kokeilla tuota tarrakikkaa. On kuitenkin halukas aina auttamaan kaikesta ja nauttii kun kehutaan. Josko se toimisi tuonkin suhteen.
VastaaPoistaMe otettiin matto pois siinä vaiheessa, kun PK aloitti sormiruokailu-uransa :D tuota lusikan/ruokien heittelyä oli tosi paljon jossain vaiheessa, mutta onneksi se vaihe tuntuu menneen ohi. Toki PK satunnaisesti leikkii ruualla ja testailee äitiä, mutta ei enää niin paljon. Jos syöminen menee pelkästään leikkimiseksi, niin ruokailu päättyy ja PK poistuu pöydästä, oli sitten syönyt kunnolla tai ei. Yleensä tuo leikkiminen kertoo meillä siitä, että syöminen ei juuri sillä hetkellä kiinnosta tai ei ole nälkä. Nälkäisenä syö kyllä nätisti ;)
PoistaNyt uusimpana villityksenä (eilen ja tänään) on ollut ottaa suu täyteen maitoa ja purskauttaa se kaaressa ulos paidanrinnuksille ja lattialle! :( Voi että mä vihaan sitä temppua! Ja se tekee sen nyt ihan jatkuvasti. Kerjää maitoa kuin ei tulisi enää sekuntiakaan toimeen ilman sitä ja sitten vetäisee suun täyteen maitoa kuin hukkuva ja samantien purskauttaa ulos ja kauhea räkänauru päälle. :((( Tämän siitä sitten sai kun kielsi heittelemästä maitomukia ja otti käyttöön mukin josta ei tule maitoa ulos kaataessa. :(
Poista