Yksivuotias Pikkukarhu

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Vietän tätä toista äitienpäivää yksin kotona, sillä pojat lähtivät eilen maalle yöksi. Itse pääsin muiden äitien kanssa vähän humputtelemaan! Käytiin shoppailemassa (luojan kiitos, vihdoinkin uusia isompia rintsikoita mulle!), syömässä Amarillossa (OM NOM) ja leffassa kattomassa Vuonna 85' (hauska, vaikka vihaankin Reino Nordinia!) Nukuin kerrankin sikeästi ja piiiiiiiiitkään, aamupalan nautin sohvalla kera Greyn Anatomian. On jo kova ikävä Pikkukarhua, onneksi he tulevat jo muutaman tunnin päästä. Mutta sitä ennen ehdin vielä nauttia antaumuksellisesta bloggaamisesta ja katsoa ainakin yhden jakson lisää Greyta!

Pikkukarhulla oli siis yksivuotisneuvola tiistaina. Meillä oli taas vaihteeksi harjoittelija siellä, mikä nyt ei sinänsä haittaa mitään, mutta olisi jotenkin ollut kiva saada se oma terkkari tälle käynnille. En kuitenkaan kehdannut sanoa, että ei me nyt haluta mitään harjoittelijaa. Pikkukarhu protestoi pituus- ja painomittauksia ankarasti, mutta saatiin kuitenkin komiat mitat otettua:

2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g        37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm
8,5kk      72,4cm      9475g       45,7cm
1v           78cm        10500g      46,5cm

"Suloinen poika. Kävelee tukia vasten. Kontaten menee myös vauhdilla eteen päin. Kasvu ok."

Hienosti on poika kasvanut, vaikka pohdinkin paljon tuota pituuskasvua. Ollaan kuitenkin molemmat miehen kanssa lyhyitä ja samoin ovat molemmat isovanhemmat, mutta toistaiseksi ainakin Pikkukarhu kasvaa hienosti keskikäyrällä. Painokäyrä notkahti hiukan alaspäin tuon nopean pituuskasvun myötä, mutta se nyt on muutenkin normaalia lapsen alkaessa liikkua enemmän.

Vertailun vuoksi on kerrottava, että olen itse ollut vuoden (ja parin viikon) iässä 9100g ja vain 71cm pitkä. Ihanaa, kun on tämä oma neuvolakortti tallessa! Vaikka noista terkkarin/lääkärin sepustuksista ei kyllä ota kukaan selkoa...

Otettiin rokotusohjelmaan kuuluvista rokotteista 2/3, eli se MPR-rokote jäi nyt sitten tuonne 1v 3kk neuvolaan. Pikkukarhu loukkaantui jälleen syvästi rokottamisesta, mutta rauhoittui kyllä nopeasti. Kotona hän oli jo niin iloista poikaa, eikä rokotuksista tullut tälläkään kertaa minkäänlaisia oireita. Yö meni myös aivan normaalisti.

Pikkukarhu ei vieläkään paljon oikeita sanoja juttele tai kävele ilman tukea. Muutaman kerran hän on vahingossa seisonut hetken ilman tukea, mutta rohkeutta irrottautua tuesta kokonaan ei vielä ole ollut. Veikkaan kuitenkin, että tässä parin kuukauden sisällä hän lähtee kävelemään.

Pikkukarhu on myös reipastunut hurjasti. Aiemmin hän on ollut todella herkkä ja hitaasti lämpiävä varsinkin muiden lasten seurassa. Heti vuoden täytettyään hän tuntuu muuttuneen kuin taikaiskusta! Synttäreilläkin painatti menemään muiden lasten seassa ja jopa leikki näiden kanssa. Tyttöystävä ja muut kaverit eivät tainneet enää tuntua niin pelottavilta. Muutenkin Pikkukarhu on alkanut leikkiä itsekseen pidempiä aikoja. Hän saattaa keskittyä muutamiin lempileluihinsa jopa 15 minuutiksi, mikä on paljon hänelle (ja äidille!)

Lisää rohkeutta ja kiinnostusta uusien taitojen oppimiseen tulee varmasti myös hoidon aloituksen myötä. Pikkukarhu on nyt muutamia päiviä viikossa hoidossa 1,5v parhaan ystävänsä luona, jolta hän näkee mallia muun muassa syömishommissa. Jonkinlaista reipastumista muutenkin hoito tuo varmasti tullessaan. Eikä sillä, Pikkukarhu saa tietenkin olla herkkä ja hitaasti lämpiävä, sellainen kuin temperamentiltään on. Mutta on hyvä, ettei hän ihan niin paljon pelkää koko ajan kaikkea ja kaikkia.

Synttärit menivät hyvin kaikesta stressaamisestani huolimatta. Ainoastaan Miehen puuttuminen synttäreiden ensimmäisestä osiosta harmitti. Hän lupasi tulla kahden maissa, kun kemujen oli tarkoitus alkaa, mutta ilmestyikin vasta puoli viiden aikaan... kun vieraat tekivät jo lähtöä. Luulen, että häntä harmittaa vielä minuakin enemmän.

Pikkukarhu sai valtavan paljon ihania ja käytännöllisiä lahjoja, vanhemmatkin olivat kovin tyytyväisiä. Muutamasta lahjasta on jo selkeästi tullut Pikkukarhun lempileluja, varsinkin puisesta kuorma-autosta, johon saa pudoteltua palikoita. Lisäksi hän on kulkenut Brion puisen kilpa-auton kanssa ympäri kämppää ryömien, työntäen autoa edellään ja pitäen pärisevää ääntä. Mistä lie oppinut matkimaan autoja!

Ekan päivän kakku. Pikkusisko teki koristeet ja kuorrutti.

Toisen päivän kakku. Huomaa, että äiti on ollut koristelemassa tällä kertaa :D

Lahjoja

Ihana isoveli <3

Äitikin sai lahjan ihanalta mammakaveriltaan. Olen ehkä hieman liian paljon puhunut puuttuvasta kakkulapiosta?

Lisäksi Pikkukarhu sai parhaalta ystävältään valokuva-albumin, jossa oli jo paljon kuvia pojista yhdessä ihan ensitapaamisesta lähtien. Ihana idea! Tätä on kiva alkaa täyttämään ja antaa sitten Pikkukarhulle, kun tämä on tarpeeksi vanha.

Voi, on niin ikävä jo omaa rakasta pellavapäätä! Toinenkin pieni rakas bailaa ympäri vatsaa niin että näkyy ja tuntuu! Lapset ovat onni. Kertakaikkiaan <3