Viikko ja yksi yö!

Hei me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina!
Hei me mennään naimisiin ja ollaan yhdessä, yhdessä aina!

Toivottavasti ainakin.

Minullahan oli sitten polttarit vol. 2 viime lauantaina. Tällä kertaa kyseessä oli puhtaasti hemmottelupolttarit, kun kotikunnan likat hoitivat ne nolaamispolttarit ;) Aamu alkoi jalkahoidolla, jossa nautiskelin skumppaa ja mansikoita. Muut olivat pukeutuneet merirosvoiksi, mutta minä tyttö olinkin TUKSU! Esitin myös Tuksun upean "häihinlaihdutustanssin" katusoittajien säestämänä Koskipuiston liikennevaloissa, terkkuja vaan kaikille innokkaille faneille! Mutta varsinaisen nolaamisen tein siis ihan omasta tahdostani... Kuoharilla ei liene osuutta asiaan?

Loppuyöstä bailattiin armottomasti Armaksen yläkerrassa, ja oli kyllä seuraavana päivänä jalatkin melkoisen kipiät. Korkkareillahan sitä oli oltava, totta kai. Pilkkuun saakka, tietysti. Tiesittekö muuten, että jos ei seiso siinä taksitolpan edessä, niin ei saa välttämättä taksia? Koko taksijono (useampia metrejä pitkä) oli Keskustorin taksitolpasta varmaan viiden metrin päässä, me tytöt käveltiin siihen kyltin alle ja otettiin ensimmäinen siihen tullut taksi lennosta. Lähti muuten se jono siellä liikkeelle, oltais varmaan saatu pataan, ellei oltais päästy sillä taksillä karkuun :D Että VINK VINK vaan kaikille taksilla kulkijoille.

Pikkukarhu oli isänsä kanssa isovanhempiensa luona hoidossa. Alun perin ajattelin, että isä saa viettää pojan kanssa laatuaikaa, mutta isähän olikin pelannut pleikkaa, käynyt pitkällä lenkillä ja saunassa kavereidensa kanssa. HMMMPPPFFFHHHH. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että hän heräsi yöllä syöttämään poikaa, ihan yksin. Ja hienosti oli kaikki mennyt. Oli kyllä jo aamuyöstä ikävä poikia, siinä minä pumppailin viiden aikaan jättitissejäni tyhjäksi laskuhumalassa ihan yssikseni vain feispuukki seuranani. Surullista.

Tuli tietenkin karsea henkinen rapula. Ei oikeasti ollut edes fyysistä krapulaa, mutta seuraavana päivänä olin tosi masentunut ja itkuinen. Kauhea PaMu (paskamutsi) -fiilis tietty siitä, että olin ollut TAAS hurvittelemassa, vaikka Pikkukarhulla olikin ollut isänsä hoitajana. Ja totta kai siitä tuli paska fiilis, että siitä hurvittelusta oli nauttinut niin jumalattomasti. Kyllä se toisaalta akkuja latasikin, jaksoin viikolla paljon paremmin taas kaikkea.

Jep. Häät. Kuvailisin niitä sanoilla puoliperinteiset maalaishäät, joissa soittaa helkkarin kova rokkenroll -bändi ja joissa ei turhaan jäykistellä. Tietyt perinteiset tsydeemit kuitenkin löytyy :3 Ei siitä ole kauaakaan, kun vannoin, etten ikinä mene naimisiin, enkä varmasti järjestä mitään perinteisiä häitä! Juu, näkisittepä hääpukuni nyt sitten --- Osa teistä näkeekin livenä pian!

Vielä olisi ihan helevetisti askarreltavaapaskarreltavaa, vvvvihaan! Toivottavasti joku kaasoista raahaisi luunsa tänne ja pian, ettei mun tarvitsisi kärvistellä yksin paperiliiman ja Sinellin saakelin kalliiden ökykartonkien kanssa. Meinaa semmonen nimittäin ahdistaa. VINK VINK.

Joopa. Sitten vauvvajuttuihin vielä sen verran, että meillä käytetään tosiaan nykyisin yöllä kertiksiä. Alkoi mennä hermo niihin vuotoihin ja huomasin pojan nukkuvan paaaaljon pidempiä unia paremmin imevällä vaipalla. Nyt, kun pitää alkaa hankkia jo hiukan isompia kestoja ajattelin panostaa yövaippoihin tai parempiin lisäimuihin, jotta voitaisiin palata yökestoiluun. Syömisen takia poika herää nykyään vain kaksi kertaa yössä. Ja meillä ei kakkailla yöllä :) Sen sijaan aikaisin aamusta alkaa kovaääninen kakan pänkeäminen, joka jaksaa siinä väsymystilassakin huvittaa joka kerta.

Ollaan miehen kanssa ihan in lööv Bumgeniuksen all-in-one -vaippoihin! Ne sopii pojalle todella hyvin, eivätkä lähes koskaan ole falskanneet. Olenkin nyt ruennut haalimaan niitä lisää. Sori vaan Pikkukarhu, sulle on just ostettu käytettynä pari pinkkiä vaippaa... p.s älä kerro isälles.

Harmi vaan, että moni muukin tuntuu tykkäävän kyseisistä vaipoistaan niin paljon, että ne on lähes puhkikäytettyjä eikä kierrossa ole paljon. Raaskin kyllä ostaa muutaman uutenakin, koska niitä löytyy one size kokoa. Nepeillä menee muistaakseni 16 kiloiseksi saakka!

En silti nykyään jaksa ressailla, jos reissussa tai silloin tällöin käytetäänkin kertiksiä. Me mennään omien fiilisten mukaan, ja jokainen kestovaipan käyttökerta on kuitenkin plussaa. Pääosin käytetään kestoja kuitenkin. Ehkä vähän meinaa iskeä kestovaippahulluus, ostinkin juuri aivan ihanat villapöökit... raidalliset ja pitkät... jotka menevät sitten joskus 10kk:n iässä Pikkukarhulle :D Sitä odotellessa!

Olen muuten ruennut miettimään tässä, että milloinkahan olisi aika aloittaa taas lääkitys. Ilman lääkitystä en voi olla, se on sanomattakin selvää. Kaksisuuntaisesta ei parannuta koskaan, tosin monet ovat löytäneet muita vaihtoehtoja lääkehoidon sijaan. Omalla kohdalla Ketipinor, jota ennen söin, ei tunnu varteenotettavalta vaihtoehdolta, koska en _voi_ olla keskellä yötä pilleripöllyssä enää. Imettämistäkään en ole vielä valmis lopettamaan todellakaan, vaikka maito tuntuukin pikku hiljaa loppuvan itsekseen...

Jäämme pohtimaan.

Poistin kaikki kuvat pojasta tästä blogista. Alkoi ahdistaa, kun kaikenmaailman hyypiöt pääsevät kuitenkin katsomaan niitä...

Hei, MISTÄ AIHEESTA HALUAISITTE POSTAUKSEN? MIKÄ KIINNOSTAA? Kyllähän minulta juttua riittää vaikka muille jakaa, mutta tuskinpa tällainen kilometrijaarittelu jaksaa innostaa muita kuin tuttuja ;)