Pissa-kakka -juttuja

Meillä harrastetaan nykyään VVV:tä eli vauvojen vessahätäviestintää, tai ainakin jonkinlaista muotoa siitä. Sain päähäni kokeilla pari viikkoa sitten tätä vauvan pissattamista ja kakattamista altaaseen, ja sehän toimi! Muistelen, että Pikkukarhun aikaan yritin kyllä, mutta niin myöhäisessä vaiheessa, etten sitten jaksanut kannatella häntä kunnolla ja olla tarpeeksi kärsivällinen.

Meillä tämä juttu toimii niin, että jokaisella vaipanvaihdolla nostan Pikkuleijonan altaan päälle hokien "pispispispis". Noin 90% kerroista pissa ja/tai kakka tulee altaaseen, kun vaan jaksaa olla kärsivällinen. Useimmiten pissa tulee välittömästi, välillä joutuu odottelemaan hiukan pidempään. Odottelen maksimissaan viisi minuuttia yleensä, mutta joskus pidempäänkin, jos tiedän varmasti kakan olevan tulossa. Pikkuleijonasta kyllä huomaa, milloin kakkamiselle on tarvetta. Ähinästä ja puhinasta ei voi erehtyä! Yleensä voin syöttää Pikkuleijonan heti herättyään, kakka tulee vasta syömisen jälkeen...

"Oikeanlaisessa" VVV:ssä vauvaa tarkkaillaan jatkuvasti arjessa ja viedään heti pissalle/kakalle, kun vauva niin viestii. Meidän arjessa tämä ei ihan toimi, joten olen tyytynyt tällaiseen satunnaisvessattamiseen vaipanvaihtojen yhteydessä. Välillä toki ehdin vessaan juuri sillä hetkellä, jos kotona on rauhallinen tilanne. Jossain vaiheessa Pikkuleijonan kasvaessa siirrymme altaalta vessanpöntön päälle niin, että istun pöntön reunalla väärin päin pidellen Pikkuleijonaa pytyn yläpuolella. Se säästää selkää.

Mitä hyötyä tästä sitten on? Konkreettisin hyöty meillä on ollut se, ettei vaippoihin ehdi tulla sitä jäätävän sitkeää maitokakkaa. Tahrat eivät nimittäin meinaa hevillä irrota kestovaipoista, enkä yleensä ehdi käsitellä tahrakohtia sappisaippualla. Riisipaperi estää vähän tahraamista, mutta kyllä sekin päästään jonkun verran läpi. Onneksi kakka tulee vaippaan harvemmin nykyään, säilyvät ainakin jälleenmyyntihinnaltaan parempina.

Hyötyä on myös myöhemmin, kun Pikkuleijonaa voi istuttaa ja hän pysyy potalla. Pispispis -hokema on jo tuttu, joten pottailun aloittaminen helpottuu. Pikkukarhun kanssa aloitettiin eräänlainen VVV juuri siinä vaiheessa, kun hän pystyi itse istumaan potalla. Hän tekikin reippaasti pissat ja kakat pottaan, kunnes oppi nousemaan siitä pois. Vielä emme ole saaneet poikaa houkuteltua pottailun maailmaan takaisin.

Tämä vessattaminen on myös hurjan palkitsevaa! Pienestä ne ilot on kotiäidin revittävä, mutta tunnen suurta ylpeyttä ja onnistumisen tunnetta aina, kun saamme säästettyä vaipan kakalta tai jopa pissalta. Muutama täysin kuiva vaippa on jo ehtinyt olla, vaikka vessareissujen välillä olisi kulunut pidempikin aika.

Sanotaan myös, että VVV:tä harrastaneiden lapset oppivat nopeammin kuivaksi. Se kuitenkin vaatii pitkäjänteisempää sekä säännöllisempää VVV:tä, eikä meillä ole tässä tavoitteena kuivaksi oppiminen pikapikaa. Toki se olisi mukava yllätys!

Innolla odotan myös sitä, miten Pikkukarhu reagoi pottailuun, kun Pikkuleijona sen aloittaa. Siis mikäli pottailu ei vielä noin puolen vuoden päästäkään suju. Ehkä Pikkuleijonan esimerkki rohkaisee Pikkukarhuakin!

Usein, kun otan tämän VVV:n puheeksi muiden äitien kanssa, saan jotenkin vähän... tietynlaisia ilmeitä. Osa on toki positiivisesti kiinnostunut, mutta monesti tuntuu, että äidit kokevat minun jotenkin leuhkivan sillä, miten extremesti ja erilailla meillä nämä hommat hoituvat. Vähän sama, kun kestovaipoista puhuessa syyllistämättä mitenkään kertsien käyttäjiä kuulijat tuntevat syyllisyyttä joka tapauksessa. Se ei tietenkään ole tarkoitus. Olen vain niin innoissani tästä itse, joten haluan kuuluttaa kaikille, miten siisti fiilis siitä tulee itselle! Minun puolesta muiden lapset saavat pissata/kakata mihin vaan ja miten vaan, se on jokaisen äidin ihan oma valinta.

Lisää aiheesta voi lukea Kiintymysvanhemmuusperheiden sekä Ylen sivuilta esimerkiksi.