Taaperozilla!

Olen viime aikoina huomannut yhden asian. Sen, että Pikkukarhun kanssa ei tee enää mieli mennä vierailuille sellaisiin kyläpaikkoihin, joissa ei ole taaperoa. Armas taaperozillamme nimittäin ottaa nimittäin välittömästi asenteen "seek & destroy" (lisäfiilistä kuvailuun voi hakea kuuntelemalla Metallican samaisen biisin).

Kotona kaikki metrin alapuolella ja hiukan sen yläpuolellakin olevat esineet ja tavarat on siirretty vielä ylemmäs, ja vaarallisimmat/tärkeimmät kaapit ja vetolaatikot salvattu Ikean lapsilukoilla. Kyläpaikoista löytyy yleensä kaikenlaista kivaa, kuten kukkaruukkuja, avattavia kaappeja, joista voi sitten repiä tavarat ulos ja mielellään vielä tuhota niitä, koriste-esineitä (Pikkukarhu tuntuu jostain syystä suosivan kalliita merkkejä...), kirjoja hyllyistä... Monissa paikoissa on myös portaita, joita joutuu varomaan koko ajan. Pikkukarhu nimittäin rakastaa portaissa kiipeilyä!

Ja jos joku nyt ehdottaa, että kannattaisiko kieltää lasta tekemästä tuhmuuksia, niin tervetuloa yrittämään. Ei tuo kovakalloinen mukula kieltoja usko, painattaa menemään vaan entistä lujempaa ja ehkä jopa nauraa päälle. Kielletään silti. Paljon. Usein. Menettää varmaan tehonsa kohta koko ei-sana tässä taloudessa.

Ajat, jolloin istuttiin kahvikupin ääressä ja jutusteltiin mukavia vauvan makoillessa lattialla tai ryömiessä ees taas ovat mennyttä aikaa. Nyt kahvi jäähtyy kuppiin, lause katkeaa ja sitä myöten ajatuskin, kun täytyy sännätä taaperozillan perään joka kymmenes sekunti.

Lapseni ei edes ole lahjottavissa. Olen alentunut jopa herkuilla lahjomiseen, jotta Pikkukarhu olisi hetken paikoillaan kylässä, mutta kun ei. Ne kaikki kielletyt jutut hakkaavat jonkun tylsän pullan ihan kuusnolla! Vielä jossain vaiheessa oman rahapussini antaminen tutkittavaksi pysäytti taaperozillan hetkeksi, mutta nyt sekin on menettänyt mahtinsa.

Kotiin on mukavaa kutsua vieraita. Meillä ei ehkä ole maailman siisteintä, ja välillä kahvin kanssa tarjotaan pelkkää maitoa sekä sokeria, mutta ainakin sitä pystyy itse keskittymään vieraisiinsa ja käymään jopa pitkiäkin keskusteluja taaperozillan touhutessa omiaan. Tervetuloa kylään siis!

Olemme menossa Juhannukseksi kylään perheeseen, jossa ei ole (vielä) lapsia. Jännittää aikalailla. Onneksi siellä on sentään koiranpentu, joten osa tuhottavista elementeistä on varmaan jo raivattu pois. Oletan silti, ettei Juhannuksesta ole välttämättä tulossa maailman rentouttavin tällä kertaa...