Pikkuleijona 5kk!

Niin hujahti taas kuukausi kuin varkain. Käsittämätöntä. Tuntui niin kauaskantoiselta ajatukselta vielä hetki sitten, että Pikkuleijona alkaa istua syöttötuolissa, saa kiinteitä ja lähtee liikkeelle, mutta niin vain nekin hetket lähenevät kovaa vauhtia. Voi apua! No, onneksi tuo liikkeelle lähtö tuskin on vielä ajankohtainen, PL tuntuu menevän melko samalla kehityskaavalla mitä Pikkukarhukin. Peekoohan lähti ryömimään seitsemän kuukauden ikäisenä. Pääsen varmaan helpommalla, kun 1/2 lapsista pysyy sentään siellä, mihin sen jättää!

Neuvolassa käväisimme toissapäivänä. 5kk rokotteet jäivät saamatta, sillä Pikkuleijonalla on ollut vatsa sekaisin jo monta päivää. Terkkari arveli, että on parempi siirtää rokotteita sellaiseen ajankohtaan, kun lapsi on taatusti terve. Niinpä menemme 6kk neuvolaan jo 5,5kk iässä, sillä rokotteet on annettava ennen kuin täyttää sen puoli vuotta. Parempi näin, sillä olemme lähdössä Pikkuleijonan kanssa kaksin etelänlomalle ensi viikon perjantaina synttäreideni kunniaksi. Olisi ollut kurjaa, jos rokotuksista olisi tullut jotain, ja se olisi haitannut reissua.

Painoa oli tullut ihan hyvin. Kovasti terkkari suositteli jo kiinteiden aloittamista, ei suinkaan painon tähden, vaan sen syömisen opettelun takia. Ehkä taustalla oli myös se, että kerroin Pikkuleijonan syöneen jo pitkään 1-2h välein. Tiheän imun kausi kuitenkin näyttää päättyneen juuri, sillä välit ovat pidentyneet jopa neljään tuntiin parhaimmillaan, ja maitoa tuntuu oikeasti tulevan runsaasti! Olihan tuo jatkuva syöminen todella uuvuttavaa, mutta onneksi jatkoin sitä sinnikkäästi. Olen myös ryypännyt joka ilta. Nimittäin alkoholitonta olutta 0,5 litraa! Turvottaa kyllä, mutta sillä on ollut selkeä vaikutus maidon määrään. Suosittelen Bavariaa, se on tarpeeksi miedon makuista sellaisellekin, joka ei normaalista oluesta pidä. Minä en pidä.

Emme aio suosituksista huolimatta aloittaa kiinteitä nyt. Ei Pikkuleijonalla tunnu olevan mitään hätää, joten voimme aivan hyvin odottaa siihen, kunnes hän voi istua tuettuna syöttötuolissa ja tutustua sormiruokaillen uusiin juttuihin omassa tahdissaan. Eipä tässä ole enää montaa viikkoa, kun sekin aika koittaa! Ostimme Pikkukarhulle jo Ikeasta (ylläri) juniorituolin, jotta pikkuveli pääsee valtaamaan syöttötuolin. Saas nähdä, millainen taistelu siitä vielä saadaan aikaiseksi!

Pikkuleijona kehittyy normaalia tahtia. Kuolaa tulee paljon, mutta hampaita ei näy. Ensimmäinen oikea kääntyminen selältä vatsalle tapahtui viikko sitten (aiemmin luulimme hänen kääntyneen, mutta ilmeisesti PK:lla oli näppinsä pelissä...). Selällään ollessa Pikkuleijona yrittää kauheasti päästä istumaan, joten hän on aina jalat ja pää ylös nostettuna, polvien melkein koskettaessa otsaa. Melkoista vatsalihastreeniä! Sylissä istuessa hän kampeaa itsensä kunnolliseen istuma-asentoon, joten häntä voi kuulemma istuttaa siinä ihan vapaasti. Pinsettiotettakin hän harjoittelee kovasti -pippelillään nimittäin! Voi noita miehiä...

Ja pottahommatkin alkoivat! Pikkuleijona on istuskellut tuettuna potalla jo muutamaan otteeseen, ja saaliiksi on saatu muutamia pissoja sekä kakkojakin. Pikkuleijonasta on hurjan hauskaa nakottaa siinä potalla ja potkia kantapäillään potan kylkeä.

Pikkuleijona  16.9.13    3445g      51cm       34.5cm
1vrk                                3280g 
8vrk                                3600g
2vkoa                              3780g     53.3cm     35cm
6vkoa                              4680g     56.4cm     37.5cm
3kk                                 5610g      61cm        39.5cm
4kk                                 6035g      63,8cm     40,2cm
4,5kk                               6420g      65cm        -------
5kk                                  6550g      65,3cm     -------

"Hienosti kasvaa ja kehittyy".

(Terkkari unohti mitata päänympäryksen tällä kertaa.)

Eksyin lukemaan 5kk postauksia Pikkukarhusta. Hänen kohdallaan imetys oli loppunut, ruokavaliossa oli jo paljon kaikkea ja hän nukkui omassa sängyssään yöt. Nyt on kaikki niin erilaista. En sano, että asiat olivat silloin jotenkin huonommin, mutta nyt moni asia tuntuu helpommalta. On niin helppoa lykätä vieressä nukkuvalle vauvalle tissi suuhun yöllä ja tainnuttaa hänet aamuisinkin sillä jatkamaan unia pidempään. On toistaiseksi niin helppoa, kun ei tarvitse miettiä muita ruokia. Toisaalta taas olen vauvassa kiinni 24/7, mikä kiristää välillä pipoa rankastikin. Nukkuminen on välillä hankalaa, kun vauva nukkuu parisängyssä vieden siitä valtavan tilan ollessaan kädet levällään. Kaksi täysin erilaista lasta, perhetilannetta ja vauva-aikaa. On ollut kullanarvoista kokea ne molemmat.

********************************************************

Meillä kävi myös perhetyöntekijä ensimmäistä kertaa toissapäivänä. Varasin hänet sille aamulle, jotta pääsisin PL:n kanssa kaksin neuvolaan. Rokotuskerroille en mielellään ota PK:ta mukaan nimittäin. Perhetyöntekijä tuli meille aamukahdeksalta, ja oli kahteentoista saakka. Pidin hänestä heti! Tulimme hyvin juttuun, eikä Pikkukarhukaan paljon ujostellut. Hän lähti perhetyöntekijän kanssa hyvillä mielin ulkoilemaan, meidän jäädessä valmistautumaan neuvolakäyntiä varten. Perhetyöntekijä viihdytti myös Pikkuleijonaa lounaan ajan, jotta sain itsekin syötyä lounasta Pikkukarhun kanssa. Seuraavan kerran hän tulee ensi viikolla neuvolapsykakäyntini ajaksi. Otan luultavasti Pikkuleijonan mukaan kuitenkin, koska hänen syömisrytmiinsä ei uskalla täysin luottaa.

Harmittaa, etten tajunnut tätä perhetyön mahdollisuutta Pikkukarhun tai Pikkuleijonan ollessa vastasyntyneitä! Olisi varmasti ehkäissyt totaalista uupumusta, jos olisin välillä saanut apukäsiparin kotiin miehen ollessa töissä. Hän tosiaan lähti töihin pidettyään isyyslomaa vain neljä päivää Pikkuleijonan kohdalla, joten jouduin heti selviytymään arjesta yksin vastasyntyneen ja taaperon kanssa. 

Perhetyöntekijän saatavuus vaihtelee kunnittain, mutta sellaisen voi saada hyvin erilaisten tilanteiden takia. Ei tarvitse olla mielenterveyspotilas tai lastensuojelun asiakas, ehkäisevää perhetyötä tehdään nimenomaan siksi, ettei edellä mainittuja asioita tapahtuisi. Apua kannattaa hakea ajoissa, ettei tilanne pääse kärjistymään. Joskus jo se, että pääsee esimerkiksi neuvolaan vain yhden lapsen kanssa tai kerran kuukaudessa yksin kaupungille, voi auttaa jaksamaan ihan eri tavalla. Ennen oli täysin normaalia, että kodeissa kävi kodinhoitaja auttamassa. Nykyään perhetyöntekijää pidetään jotenkin automaattisesti merkkinä siitä, että perhe on lastensuojelun asiakkaana tai joutumassa sellaiseksi, mikä ei pidä paikkaansa. Ihanaa, että on olemassa tuollainen ammattiryhmä! Arvostan.

Silmät selkään

Luova lapsemme on kehittänyt itselleen liikkumistyylin, jonka tähden hän ei varmaan koskaan tule ryömimään. Mitä suotta ryömimään, kun noinkin pääsee?

Hän kierii. Joka paikkaan.

Tämä kieriminen ei ole mitään sattumalta johonkin suuntaan pyörimistä, vaan selkeästi suunnitelmallista ja tiettyyn paikkaan tähtäävää. Hän kierii, kunnes tulee joku este, kääntyy mahalleen ja siinä akselinsa ympäri jatkaen taas matkaa. Eräänä päivänä olin laskenut Pikkukarhun olohuoneen lattialle. Tyyppi löytyi hetken päästä omasta huoneestaan! Sinne päästääkseen hänen oli tehtävä U:n muotoinen matka. Ei hassumpaa! Jos en olisi omin silmin nähnyt tätä matkustustapaa, väittäisin pojan ryömivän meiltä salaa.

Omaan huoneeseen nukkumaan siirtäminen on kyllä ollut menestyksekäs ratkaisu! Toissayönä oli nimittäin meidän ensimmäinen ehjä yö! Poika nukkui klo 20-6. Muutamina öinä hän on jotain pientä huudellut yöllä, mutta meidän ei ole tarvinnut edes nousta laittamaan tuttia, kun poika on nukahtanut saman tien. Viime yö oli poikkeuksellinen, kun kävin kahteen otteeseen laittamassa tutin suuhun.

Olemme myös heränneet miellyttävällä tavalla tietäen, että poika on hereillä. Kiinnitin nimittäin soivan nallen pinnasängyn reunaan kiinni. Poika osaa itse vetää sen soimaan ja monena aamuna onkin tehnyt niin herättyään. Eräänä iltana ehti nukkua muutaman tunnin, sitten kuului itkua, jonka jälkeen alkoi nalle soida... ja poika jatkoi uniaan! Voi meidän pientä :')

Ruokailusta sen verran, että löysin Martoilta tosi hyvät perusohjeet vauvojen liha- ja kalasoseiden tekemiseen. Teinkin sitten lihasosetta itse, tosin soveltaen. Siihen tuli jauhelihaa, perunaa, porkkanaa sekä sipulia. Poika söi oikein tyytyväisenä epäilyksistäni huolimatta. Jee! Aion maustaa jatkossakin soseita sipulilla, valkosipulilla, purjolla tai yrteillä, että poika tottuu makuihin. Ainakaan tuosta sipulista ei tullut mitään oireita.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Olen ollut viime aikoina huolissani fyysisestä kunnostani, tai lähinnä sen rapistumisesta. En meinaa jaksaa edes nostaa PK:ta kohta! Ja hän on kuitenkin alle kymppikiloinen. Kävin ennen raskautta kehokoostumusmittauksessa, jonka mukaan minulla oli silloin keskivertonaista enemmän lihasmassaa. Nyt ei ole mitään jäljellä, mikä näkyy myös painossa. En ole painanut näin vähän varmaan viiteen vuoteen. Ja yllättäen se ei tunnukaan niin hyvältä! Olo on kuin kuivan kesän oravalla, solisluut paistavat ikävästi ja persus roikkuu. En ole enää jaksanut käydä edes lenkillä, kun on koko ajan niin vetämätön olo. Olen kyllä syönytkin tosi epäsäännöllisesti ja kaikenlaista paskaa lähes joka päivä, mutta siis syön kuitenkin, en millään tapaa laihduta. Pakko päästä treenaamaaaaaaaaan! Ja saada tuo ruokavalio kuntoon. Enemmän prodee, vähemmän karkkia kiitos!

Tuli ihan kamala olo, kun katsoin viimeisen jakson Supermarjo ja tytöt 2 -sarjasta. Tämä Supermarjo on niin sairas, ja se on surullista, miten hän itse kieltää sen. Reilusti kertoo koko Suomen kansalle, että hän syö vaan suklaata ja treenaa kuitenkin veteraanihiihtoihin sairaalloisen paljon. Ikävän mallin saavat hänen tyttärensäkin. Mutta tietäähän sen: kun ihminen on sairas, ei hän pysty näkemään omia tekojaan ja tekemättä jättämisiään. Syömishäiriö on kamala, kavala liero, jonka lonkerot ulottuvat syvälle ihmiseen. Kuulin vähän aikaa sitten radiosta, että "Thinspiration" -sivustot ja ryhmät ovat yhä suosittuja nuorten tyttöjen ja naisten keskuudessa. Ne olivat jo silloin, kun minä sairastuin. Ryhmissä postaillaan laihojen mallien ja naisten kuvia, vertaillaan parhaita laihdutus- ja syömättömyysvinkkejä tai jopa kerrotaan, miten ja mitä on helpointa oksentaa. Se on äärimmäisen sairasta, mutta äärimmäinen sairaus syömishäiriö onkin. Sitä ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen.

Syömishäiriöstä paranee keskimäärin seitsemässä vuodessa, jos hyvin käy. Jotkut paranevat hyvässä ajassa, toiset taistelevat kymmeniä vuosia. Osa elää suhteessa syömishäiriön kanssa koko elämänsä. 

Viisi prosenttia anoreksiaan sairastuneista menehtyy.

6kk neuvola

Tänään oli 6kk neuvola, tosin Pikkukarhu on jo 6kk ja 10 päivää ;) Kerrankin sattui sellaiseen aikaan, että PK ehti nukkua hyvät aamupäiväunet alle ja oli oikein pirtsakalla tuulella.

Syöttötuolissa voi alkaa istuttaa. Motoriikassa sekä tunteiden ilmaisussa herra vaikuttaa olevan hiukan kehityksessä edellä. Tällä kertaa ei edes pituuden mittaaminen saanut itkua aikaan, kuten aikaisemmin. Ei kai se kivaa ole, kun äiti pitää päästä kiinni ja terkkari venyttää...

"Kasvu tasaista. Monipuolisesti syö. Kiinnostunut ympäristöstä. Pyörimällä liikkuu"

2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g       37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm

Syöminen tosiaan menee hienosti! Kaurapuuro maistuu sekä aamu- että iltapalaksi ja nyt otettiin liha sekä kala mukaan ruokavalioon. Purkista olen vasta maistattanut, mutta kohta pitää alkaa väsätä itse noita kasvis-lihamössöjä.

Sairastelua

Ollaan oltu aika sairasta sakkia viime aikoina, ihan fyysisestikin. Juuri, kun päästiin voiton puolelle tässä flunssassa, puhkesi Pikkukarhulle enterorokko. Se oli hiukan oletettavissa, koska tasan viikko sitten näimme ystävää ja hänen poikaansa. Pojalla oli ihottumaa vaippa-alueella, joka sitten loppujen lopuksi paljastuikin enterorokoksi. Se alkaa usein vauvoilla vaippa-alueelta ja sitä voi alkuun luulla kosteuden aiheuttamaksi iho-oireeksi.

No, eipä me siltä oltais voitu suojautuakaan, vaikka perjantaina jo oltais jätetty näkemättä. Tauti tarttuu oireettomana jo! Kaverin poika oli vielä torstaina aivan terveen oloinen kun nähtiin.

Me ehdittiin tässä välissä nähdä yhtä raskaana olevaa ystävää ja käydä anopin 60v. juhlissa. Saas nähdä, moniako ollaan tartutettu! Voi rähmä! Kuumetta ei ole ainakaan vielä noussut, mutta poika on kauhean ärtyisä. Ilmeisesti rakkulat voivat olla aika kipeitäkin :( Ne ovat levinneet vaippa-alueelta kantapäiden tuntumaan, varpaisiin ja sormiin. Sen sijaan ystävä sai rokon itsekin, ja hänellä on suussa todella kipeitä rakkuloita. Pidän sormet ja varpaat ristissä, ettei se tulisi meille vanhemmillekin vielä kaiken lisäksi...

Nyt on sitten jäämässä jo kolmas vauvauinti väliin tämän takia! Ovat päässeet siellä jo sukelluspuuhiin... Semmosta se lapsiperheen arki on. Nyt on vaan toivottava, ettei jälkitautina iske esim. korvatulehdusta. Pikkukarhu on nauttinut kylpyammeessa roiskimisesta tosi paljon viime aikoina. Harmillista, ettei olla päästy isoon altaaseen pitkään aikaan.

Kuva lainattu terveyskirjasto.fi

Sairastelusta huolimatta meidän ruokakokeilut ovat alkaneet sujua paremmin. Nyt uppoaa jo tosi hienosti peruna-porkkana, päärynä, mango ja maissi. Huomenna voisin ostaa kukkakaalia, vaikka olen vähän skeptinen valmiiksi sen suhteen. Itsehän siitä tykkään, mutta lapsi tuntuu tulleen isäänsä noiden makujen suhteen. Mies ottaisi varmaan avioeron, jos laittaisin salaa parsakaalia tai kesäkurpitsaa hänen ruokaansa ;)

Iski hirvittävä halu päästä takaisin opiskeleen. Unelmien ammattiin. Yliopistoon. Pääsykokeet. Maybe?

Saisit nyt edes ne yhdet perusopinnot suoritettua loppuun sieltä roikkumasta, laiskimus!

Minne meidän vastasyntynyt katosi?

Meillä asuu Iso Poika. Ja ei, tämä ei ole mikään ällöttävä nimitys Miehen tiedätte-kyllä-mille... vaikka hän ehkä niin toivoisikin ;)

Iso Poika kääntyy salamannopeasti selältä vatsalleen. Selällään ollessaan Iso Poika tutkailee uusia tuttavuuksiaan varpaita. Ison Pojan ruokavalioon kuuluu herkkuruokana äidin rakkaudella vääntämä, joskin välillä varsin liisterimäinen peruna-porkkanasose. Välillä natustellaan luomumaissinaksuja, mikä helpottaa myös ilmeisen kutisevia ikeniä (liekö jo hampaita tulossa?) Päärynä on yök, parsakaali on yök, bataatti on yök. Mustikkaan Iso Poika teki tuttavuutta tänään. Makumatkojen myötä elämäämme on tullut myös Ison Pojan kakka, kiinteämmät tuotokset, jotka on huomattavasti helpompaa huuhdella vaipasta pönttöön. Mies kokeili huuhdella lavuaariin, ja saikin sitten kaivella tuotokset paperilla pois :'D

Iso Poika nauraa hekottaen ääneen, kun häntä kutitetaan. Iso Poika juttelee pitkiä jokelluksia ja testailee kovalla äänellä ranskalaismaista kurkkuärrää. Iso Poika osaa jo kiukutella ihan eri tyyliin kuin ennen...

Valitettavasti Ison Pojan elämässä on meneillään tissikriisi. Tai oikeastaan tissittömyyskriisi. Maidontulo ehtyi siihen pisteeseen, että öisin poika sai pienet hörpyt jääden nälkäiseksi ja pirun kiukkuiseksi. Päätin sitten yksintein, että nyt loppuu imetys kokonaan ja aloitan ne lääkkeetkin samalla. Nyt ollaan sitten öisin saatu nousta pariin otteeseen lämmittämään maitoa.

Toissayönä Pikkukarhu teki oman nukkumisennätyksensä, seitsemän tuntia yhteen putkeen! Tosin imetyksen lopettaminen on johtanut siihen, etten saa enää tainnutettua aamuvirkkua lasta tissillä. Meillä noustaankin nykyään siinä kuuden kinkamilla. Tai siis nostan pojan viereeni köllimään, kun Mies lähtee töihin. Torkutellaan jotenkuten puolisentoista tuntia yleensä. Pikkukarhulla on myös hurja imemisen tarve jäljellä tietenkin, joten tutti, harsot ja pehmolelut ovat aivan märkänä kuolasta jatkuvasti. Onneksi tutti on taas alkanut kelvata, sillä se on vähentänyt selkeästi peukalon ja muiden sormien imemistä.

Imetyksen lopettaminen on ollut itselle yllättävän rankkaa henkisesti. Vaikka pidän Pikkukarhua paljon sylissä muutenkin, niin se imettämisen tuoma intensiivinen läheisyys puuttuu. Sitä tulee ikävä. Toki välillä myös harmittaa se, ettei imetys onnistunut niin kuin olisin toivonut. Onneksi poika on kasvanut hyvin korvikkeellakin.

Aika menee hirveän nopeasti. Ylipäätään päivät tuntuvat hujahtavan ihan huomaamatta, vaikka ei muka tekisi yhtään mitään (ts. bloggaisi, katsoisi telkkaria, kävisi lenkillä tms.) Oikeasti tulee kyllä tehtyä ja paljon, mutta ne nyt ovat sellaisia pakollisia juttuja, eivätkä kaikki niin miellyttäviä. Välillä tuntuu, että elämä on yhtä pyykinpesuavaipanvaihtoasyöttämistäpyykinkuivumaanlaittamistalapsenpesuaruuanlaittamistapullojenpesua. Aamupäivisisin pää on täynnä ihania ideoita, joista tekisi mieli tulla kirjoittamaan. Pojan nukkuessa päiväunia (max. tunnin) on yleensä kuitenkin se aika, kun itse syön ja hoidan itseni ihmismäiseen kuosiin. Päätän tulla kirjoittamaan illalla, kun poika on saatu nukkumaan, mutta sitten onkin yleensä vielä pyykkihommia/astianpesuhommia/omia syömishommia. Ja nukkumaan on pakko mennä ajoissa, yrittää ainakin, sillä luomuherätyskellomme ei tunne armoa.

Ainahan sitä voisi tietty skipata jonkun homman, vaikka pyykkien laittamisen, mutta minkä taakseen jättää...

Kaikesta huolimatta rakastan pojan kanssa olemista! Kaiken tylsän arkipuuhastelun ohella höpsötellään, leikitään ja lauletaan Pikkukarhun kanssa. Täällä on aina päällä yhden naisen show, mutta onneksi yleisöni tuntuu rakastavan minua ja ohjelmistoani rajattomasti! Pikkukarhun hymystä ja naurusta saa ihan uskomattoman paljon lisää virtaa, vaikka syksyn tulo on selkeästi tuomassa vanhaa kunnon kaamosmasennusta.

Lääkkeet ovat alkaneet vaikuttaa heti positiivisella tavalla. Tietenkin huimaa ja oksettaa vähän, kuten aina lääkitystä aloittaessa ja lopettaessa, mutta muuten oikein tunnen serotoniinin virtaavan kehooni ja elvyttävän hyytyneitä aivojani!

Avasin salikorttinikin, joten omaa aikaa tulee jatkossa olemaan kaksi kertaa viikossa kuntosaliharjoittelun muodossa. Harmi, että täytyy aina mennä keskustaan saakka, mutta toisaalta bussissakin ehtii jo esim. lukea kirjaa... ;)

Kääntyilyä ja sosetta

Eilen tapahtui ensimmäistä kertaa kaksi asiaa: Pikkukarhu kääntyi ihan itte selältä vatsalleen ja maisteli bataattisosetta!

Pikkukarhu on pitkään kääntynyt kyljelle saakka, mutta ei ole vielä osannut kiepsahtaa täysin vatsalleen. Yleensä käsi on jäänyt jotenkin alle ja poika on kiukustunut mokomasta. Eilen autoin häntä ihan pikkuisen tästä asennosta vatsalleen. Sen jälkeen laskin pojan takaisin selälleen (koska vatsallaan alkaa huuto). Hetken päästä tyyppi kiepsahti ihan noin vain vatsalleen, ihan kuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan! No, tässähän on nyt se huono puoli, että nyt hän kääntyy koko ajan vatsalleen ja edelleenkin vihaa siinä asennossa olemista :D Kovasti tekee mieli päästä liikkeelle ja sitten, kun ei pääse, niin alkaa jumalaton huuto.

Eilen aloitimme kiinteät bataattisoseella. Terkkuja vaan neuvolantädille, sunnuntainahan vasta tulee se 4kk täyteen ;) Ollaan kuitenkin lähdössä viikonloppuna mun vanhempien luokse koko viikoksi ja halusimme aloittaa kiinteät ennen sitä. Korviketta menee jo tosi paljon, imetän lähinnä enää öisin. Aamuyöstä poika alkaa selkeästi olla nälkäinen, eikä musta oikein irtoa mitään.

Valmistin isohkon bataatin kerralla keittämällä sen vähäisessä vedessä. Pistin sen paloiksi, joten se kypsyi tosi nopeasti! Olin ihan hämmästynyt, odotin yhtä pitkää kypsymisaikaa kuin perunalla. Kypsän bataatin soseutin keittovetensä kanssa. En sitten laittanut mitään korviketta sekaan, kun se oli tarpeeksi löysää ilmankin.

Aluksi Pikkukarhu oli todella epäluuloinen ja työnsi vaan kielellään kaiken pois, mutta loppujen lopuksi tarrasi lusikkaan ja vei sitä itse suuhun! Yksi pieni vauvanlusikallinen maistatettiin. Ja miten sitä ruokaa pystyikin olemaan jo joka puolella, vaikka oli niin pieni lusikka! Oijoi, isompia annoksia odotellessa...

Pakastin lopun soseen jääpalarasiassa. Mitähän sitä seuraavana ottaisi ruokavalioon? Porkkanan varmaan?

Painiskelen tässä itse perustavanlaatuisten kysymysten äärellä. Olo on sen verran huono, että lääkkeet olisi syytä aloittaa. Sain tänään postissa reseptinkin, Cipralex 15mg, mitä olen aina syönyt. Lääkärin mukaan puolikkaan annoksen aikana voi imettää, mutta jotenkin se silti epäilyttää. Lopettaako siis imettäminen, joka näyttää muutenkin olevan aika finaalissa vai luottaako lääkäriin, jonka mukaan se on turvallista? Alan kallistua enemmän tuon imetyksen lopettamisen puoleen, koska jos lääkkeestä joskus sitten tulisi jotain lapselle, niin en voisi ikinä antaa sitä itselleni anteeksi. Imettämisen lopettaminen tuskin aiheuttaa lapselle enää mitään suurempia ongelmia. Tietenkin se tarkoittaa sitä, että yöllä päästään pelaamaan pullojen kanssa...

Huomenna alkaisi se muskarikin! Soitin sinne ja tiedustelin, olivat kuulemma laittaneet mullekin sähköpostia, mutta eipä se koskaan tullut perille. Hienosti kuitenkin oltiin päästy mukaan, koska oltiin tokana ilmoittautumislistalla :D Huomenna on myös 4kk (lääkäri)neuvola. En varmaan viitsi kertoa sille bataattivastaiselle tädille meidän kokeiluista...

Pikkukarhun uusin lelu, isänsä & setänsä vanha :)

Pikkukarhu 3kk!

Kolmekuukautissynttäreiden kunniaksi oli piiiiitkästä aikaa neuvolakäynti. Tällä kertaa se ei sujunut pelkästään leppoisissa merkeissä, koska käyntiin sisältyi kaksi piikkirokotetta ja suun kautta annettava rota. Tasapuolisuuden vuoksi myös minua piikitettiin siihen pahimpaan mahdolliseen paikkaan: sormenpäähän. Otettiin siis hemoglobiini. Viime käynnillä se oli 116, mutta nyt rautatabujen ansiosta 135. Olokin on ollut parempi.

Pikkukarhu otti rokotteet niin kuin kuka tahansa kolmen kuukauden ikäinen -huutamalla pää punaisena. Rauhoituttuaan antoi kyllä ilmeellään ymmärtää olevansa hyvin loukkaantunut moisesta kohtelusta. Välillä karkasi vahingossa hymykin, mutta hän väänsi nopeasti suun takaisin mutruun muistettuaan kuinka kaltoin maailma häntä kohtelee. Pikku draamaking <3

Poika kasvaa tasaisesti keskikäyrällä. Olisin veikannut pituutta enemmän, liekö tuo ollut sitten suorassa vai kuvittelenko vaan Pikkukarhun niin kamalan pitkäksi... No, eniveis.

Pikkukarhu 3kk:

Paino: 6410g
Pituus: 62cm
Päänympärys: 40cm

Hirvittävän paljon on saanut laittaa pieneksi käyneitä vaatteita pois Pikkukarhun kaapista ja sinne on tullut jopa tilaa vähän järjestellä järkevästi. Seuraavan lapsen kohdalla tajuan ehkä olla ostamatta niin jäätävän paljon jotain 56cm vaatteita. Varmaan...

Ajattelin, että selvittiin rokotteista ilman kummempia oireita, mutta Pikkukarhu on ollut koko illan melko väsynyt ja kärttyisäkin. Piereskeleekin yllättävän paljon normipäivään verrattuna! Liekö vatsanväänteitä siitä rotarokotteesta, heräsi äsken parkumaan yöuniltaan. Onneksi sippasi takaisin, mutta saas nähdä mitä yö tuo vielä tullessaan.

Nyt sitten käytetään viikko kertakäyttövaippoja pelkästään, ettei rota lähde liikenteeseen ja tartuta meitä. Lepotaukoa pyykkäämisestä ilman huonoa omatuntoa ;)

Neuvolan terkkari oli yllättävän jyrkkä kiinteiden aloittamisen suhteen! "Ennen neljää kuukautta ei saa MISSÄÄN TAPAUKSESSA aloittaa kiinteitä, suolisto ei kestä!" Kuitenkin tiedän useammankin, kenelle th on antanut siunauksensa kiinteiden aloittamiseen aiemmin, esimerkiksi jos kasvu on ollut kovin kituisaa (onko toi joku sana?) Eipä meillä nyt sinänsä niin kiire ole, vaikka onhan tuota korviketta alkanut mennä koko ajan vaan enemmän. Tarkoitus siis olisi kiinteiden rinnalla jatkaa imettämistä mahdollisimman pitkään ja jättää nuo korvikkeet pois. Kassellaan.

Huomenna Loimaalle Pikkukarhun kanssa koko viikonlopuksi. Appiukon uudella autolla. Aaaaaaaaapuuuuva!