Näytetään tekstit, joissa on tunniste pituus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pituus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Pikkuleijona 5kk!

Niin hujahti taas kuukausi kuin varkain. Käsittämätöntä. Tuntui niin kauaskantoiselta ajatukselta vielä hetki sitten, että Pikkuleijona alkaa istua syöttötuolissa, saa kiinteitä ja lähtee liikkeelle, mutta niin vain nekin hetket lähenevät kovaa vauhtia. Voi apua! No, onneksi tuo liikkeelle lähtö tuskin on vielä ajankohtainen, PL tuntuu menevän melko samalla kehityskaavalla mitä Pikkukarhukin. Peekoohan lähti ryömimään seitsemän kuukauden ikäisenä. Pääsen varmaan helpommalla, kun 1/2 lapsista pysyy sentään siellä, mihin sen jättää!

Neuvolassa käväisimme toissapäivänä. 5kk rokotteet jäivät saamatta, sillä Pikkuleijonalla on ollut vatsa sekaisin jo monta päivää. Terkkari arveli, että on parempi siirtää rokotteita sellaiseen ajankohtaan, kun lapsi on taatusti terve. Niinpä menemme 6kk neuvolaan jo 5,5kk iässä, sillä rokotteet on annettava ennen kuin täyttää sen puoli vuotta. Parempi näin, sillä olemme lähdössä Pikkuleijonan kanssa kaksin etelänlomalle ensi viikon perjantaina synttäreideni kunniaksi. Olisi ollut kurjaa, jos rokotuksista olisi tullut jotain, ja se olisi haitannut reissua.

Painoa oli tullut ihan hyvin. Kovasti terkkari suositteli jo kiinteiden aloittamista, ei suinkaan painon tähden, vaan sen syömisen opettelun takia. Ehkä taustalla oli myös se, että kerroin Pikkuleijonan syöneen jo pitkään 1-2h välein. Tiheän imun kausi kuitenkin näyttää päättyneen juuri, sillä välit ovat pidentyneet jopa neljään tuntiin parhaimmillaan, ja maitoa tuntuu oikeasti tulevan runsaasti! Olihan tuo jatkuva syöminen todella uuvuttavaa, mutta onneksi jatkoin sitä sinnikkäästi. Olen myös ryypännyt joka ilta. Nimittäin alkoholitonta olutta 0,5 litraa! Turvottaa kyllä, mutta sillä on ollut selkeä vaikutus maidon määrään. Suosittelen Bavariaa, se on tarpeeksi miedon makuista sellaisellekin, joka ei normaalista oluesta pidä. Minä en pidä.

Emme aio suosituksista huolimatta aloittaa kiinteitä nyt. Ei Pikkuleijonalla tunnu olevan mitään hätää, joten voimme aivan hyvin odottaa siihen, kunnes hän voi istua tuettuna syöttötuolissa ja tutustua sormiruokaillen uusiin juttuihin omassa tahdissaan. Eipä tässä ole enää montaa viikkoa, kun sekin aika koittaa! Ostimme Pikkukarhulle jo Ikeasta (ylläri) juniorituolin, jotta pikkuveli pääsee valtaamaan syöttötuolin. Saas nähdä, millainen taistelu siitä vielä saadaan aikaiseksi!

Pikkuleijona kehittyy normaalia tahtia. Kuolaa tulee paljon, mutta hampaita ei näy. Ensimmäinen oikea kääntyminen selältä vatsalle tapahtui viikko sitten (aiemmin luulimme hänen kääntyneen, mutta ilmeisesti PK:lla oli näppinsä pelissä...). Selällään ollessa Pikkuleijona yrittää kauheasti päästä istumaan, joten hän on aina jalat ja pää ylös nostettuna, polvien melkein koskettaessa otsaa. Melkoista vatsalihastreeniä! Sylissä istuessa hän kampeaa itsensä kunnolliseen istuma-asentoon, joten häntä voi kuulemma istuttaa siinä ihan vapaasti. Pinsettiotettakin hän harjoittelee kovasti -pippelillään nimittäin! Voi noita miehiä...

Ja pottahommatkin alkoivat! Pikkuleijona on istuskellut tuettuna potalla jo muutamaan otteeseen, ja saaliiksi on saatu muutamia pissoja sekä kakkojakin. Pikkuleijonasta on hurjan hauskaa nakottaa siinä potalla ja potkia kantapäillään potan kylkeä.

Pikkuleijona  16.9.13    3445g      51cm       34.5cm
1vrk                                3280g 
8vrk                                3600g
2vkoa                              3780g     53.3cm     35cm
6vkoa                              4680g     56.4cm     37.5cm
3kk                                 5610g      61cm        39.5cm
4kk                                 6035g      63,8cm     40,2cm
4,5kk                               6420g      65cm        -------
5kk                                  6550g      65,3cm     -------

"Hienosti kasvaa ja kehittyy".

(Terkkari unohti mitata päänympäryksen tällä kertaa.)

Eksyin lukemaan 5kk postauksia Pikkukarhusta. Hänen kohdallaan imetys oli loppunut, ruokavaliossa oli jo paljon kaikkea ja hän nukkui omassa sängyssään yöt. Nyt on kaikki niin erilaista. En sano, että asiat olivat silloin jotenkin huonommin, mutta nyt moni asia tuntuu helpommalta. On niin helppoa lykätä vieressä nukkuvalle vauvalle tissi suuhun yöllä ja tainnuttaa hänet aamuisinkin sillä jatkamaan unia pidempään. On toistaiseksi niin helppoa, kun ei tarvitse miettiä muita ruokia. Toisaalta taas olen vauvassa kiinni 24/7, mikä kiristää välillä pipoa rankastikin. Nukkuminen on välillä hankalaa, kun vauva nukkuu parisängyssä vieden siitä valtavan tilan ollessaan kädet levällään. Kaksi täysin erilaista lasta, perhetilannetta ja vauva-aikaa. On ollut kullanarvoista kokea ne molemmat.

********************************************************

Meillä kävi myös perhetyöntekijä ensimmäistä kertaa toissapäivänä. Varasin hänet sille aamulle, jotta pääsisin PL:n kanssa kaksin neuvolaan. Rokotuskerroille en mielellään ota PK:ta mukaan nimittäin. Perhetyöntekijä tuli meille aamukahdeksalta, ja oli kahteentoista saakka. Pidin hänestä heti! Tulimme hyvin juttuun, eikä Pikkukarhukaan paljon ujostellut. Hän lähti perhetyöntekijän kanssa hyvillä mielin ulkoilemaan, meidän jäädessä valmistautumaan neuvolakäyntiä varten. Perhetyöntekijä viihdytti myös Pikkuleijonaa lounaan ajan, jotta sain itsekin syötyä lounasta Pikkukarhun kanssa. Seuraavan kerran hän tulee ensi viikolla neuvolapsykakäyntini ajaksi. Otan luultavasti Pikkuleijonan mukaan kuitenkin, koska hänen syömisrytmiinsä ei uskalla täysin luottaa.

Harmittaa, etten tajunnut tätä perhetyön mahdollisuutta Pikkukarhun tai Pikkuleijonan ollessa vastasyntyneitä! Olisi varmasti ehkäissyt totaalista uupumusta, jos olisin välillä saanut apukäsiparin kotiin miehen ollessa töissä. Hän tosiaan lähti töihin pidettyään isyyslomaa vain neljä päivää Pikkuleijonan kohdalla, joten jouduin heti selviytymään arjesta yksin vastasyntyneen ja taaperon kanssa. 

Perhetyöntekijän saatavuus vaihtelee kunnittain, mutta sellaisen voi saada hyvin erilaisten tilanteiden takia. Ei tarvitse olla mielenterveyspotilas tai lastensuojelun asiakas, ehkäisevää perhetyötä tehdään nimenomaan siksi, ettei edellä mainittuja asioita tapahtuisi. Apua kannattaa hakea ajoissa, ettei tilanne pääse kärjistymään. Joskus jo se, että pääsee esimerkiksi neuvolaan vain yhden lapsen kanssa tai kerran kuukaudessa yksin kaupungille, voi auttaa jaksamaan ihan eri tavalla. Ennen oli täysin normaalia, että kodeissa kävi kodinhoitaja auttamassa. Nykyään perhetyöntekijää pidetään jotenkin automaattisesti merkkinä siitä, että perhe on lastensuojelun asiakkaana tai joutumassa sellaiseksi, mikä ei pidä paikkaansa. Ihanaa, että on olemassa tuollainen ammattiryhmä! Arvostan.

torstai 16. tammikuuta 2014

Pikkujellona 4kk!

Päivälleen osui neuvolakäynti. Pikkukarhu sai jäädä kummitädin hellään huomaan (=jätin kummitädin taistelemaan päiväunille laitettavan Pikkukarhun kanssa, reilukerho!), joten ei tarvinnut stressata kahden lapsen pukemisesta tuonne miinus viissataa (-14)  pakkaseen. Itsellä kyllä meinasi vähän hanuri jäätyä noinkin lyhyellä matkalla, kun en laittanut toppahousuja. Miten sitä on nuorempana tarennut (tarjennut? tarkennut? häh?) kävellä kouluun samanmoisissa pakkasissa farkut jalassa ja ilman mitään välihousuja?! Minusta on tullut vanha.

Oli vähän masentava neuvolakäynti. Jouduin herättämään Pikkuleijonan kesken unien, joten hän oli melkoisen kärttyisä. Yleensä hän on niin hyväntuulinen ja aurinkoinen vauva! Jännitin todella paljon punnitusta, ja epäilykset osuivat oikeaan: painokäyrä on edelleen laskusuunnassa. Tämä voi toki johtua ihan liikkumisen lisääntymisestä tässä vaiheessa. Terkkarin ja lääkärin mielestä ei ole syytä huoleen, eikä tarvetta aloittaa kiinteitäkään, ellei vauva muutu selkeästi nälkäisen ja tyytymättömän oloiseksi. Helpotus! Lääkärin mukaan tässä vaiheessa ei olisi järkeä enää tarjota korvikettakaan, vaan aloittaa kiinteät suoraan. En kuitenkaan haluaisi tarjota kiinteitä ennen kuin lähempänä puolen vuoden ikää. Jos olisi ollut pakko valita, niin olisin mielummin tarjonnut korviketta imetyksen ohella seuraavan kuukauden ja vähän ylikin.

Kun itsellä on ollut koko ajan sellainen fiilis, että oma maito kyllä riittää, niin on jotenkin hirveän suuri pettymys nähdä laskeva painokäyrä. Tuntuu, että on tälläkin kertaa epäonnistumassa täysimetyksen suhteen. Tiedän, ettei pitäisi edes ajatella moista, ettei siitä tulisi lisästressiä ja sitä myötä se vaikuttaisi maidontuloon. Kyllä sitä joka tapauksessa joutuu nyt stressaamaan sinne viiskuukautisneuvolaan (joka on muuten ystävänpäivänä) saakka, vaikka kuinka yrittäisi olla positiivisin mielin. HUOH.

Muuten kaikki oli kunnossa. "Hyväkuntoinen poika. Iho siisti. kääntymään opettelee".

Pikkuleijona  16.9.13     3445g     51cm      34.5cm
1vrk                                 3280g
8vrk                                 3600g
2vkoa                               3780g     53.3cm   35cm
6vkoa                               4680g     56.4cm   37.5cm
3kk                                   5610g     61cm      39.5cm
4kk                                   6035g     63,8cm   40,2cm

tiistai 17. joulukuuta 2013

Pikkuleijona 3kk!

Käväistiin eilen neuvolassa. Rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet otettiin, joten Pikkuleijona on ollut tänään normaalia kiukkuisempi ja hänellä on vähän lämpöä. Yksi isompi pulautus tuli aamulla, mutta muuten rota ei tunnu aiheuttavan vatsa- tai pulautusvaivoja. Vielä ainakaan.

Pulauttelu on vähentynyt paljon, ja se vaikuttaa jo ihan normaalilta. Huomasin suuren eron siinä, kun yritin välillä aloittaa öljypohjaiset d-vitskut. Ihan järkyttäviä pulautteluja sekä kitinää maidon seilatessa kurkussa. Palattiin takaisin Jekoviteihin, jotka kylläkin ovat D2-vitskua, mutta tyhjää parempia lääkärinkin mielestä.

Poika on ikäisekseen taitava, kuulemma (ja nyt kaikki näkevät sielunsa silmin hänet jonglööraamassa palavilla pulloilla). Mahalla ollessa pää pysyy ylhäällä kauan, ja sitterissä ollessa hän yrittää kingetä itseään istuma-asentoon. Vatsalihastreeniä nääs! Liikkuminenkin onnistuu jo. Hän potkii selällään ollessa vauhtia jaloillaan ja hilautuu pöydän alle tai muihin mukaviin piiloihin. Hymyä ja höpöttelyä tulee jo kovasti, mutta ääneen Pikkuleijona ei ole vielä nauranut.

Odotin Pikkuleijonan olevan painavampi, mutta hän ei ole vielä kuuttakaan kiloa! Pikkukarhu oli nimittäin 800g painavampi tämän ikäisenä. Typerää tietty vertailla, mutta lapset ovat olleet niin samankokoisia (25g ja sentti eroa) syntyessään, että tulee väkisinkin verrattua. Pikkukarhu tosin oli osittain korvikkeella tuossa vaiheessa jo. Pikkuleijona kasvaa kuitenkin nätisti omalla käyrällään, vaikkakin keskikäyrän alapuolella, joten ei syytä huoleen.

Mielenkiinnosta kävin syöttämässä tietoja www.kasvukayrat.fi palveluun, jossa on uudistetut käyrät sekä pituusennuste kivana plussana. Sen mukaan PL kasvaa pituudessa hieman -1SD käyrän yläpuolella ja painossa sen alapuolella. Rakastan taulukoita! Tällä ohjelmalla on kiva leikkiä. Ennusteen mukaan PL:n odotuspituus on -1.1SD käyrällä, mikä on odotettavissakin näillä geeneillä.

Ammattilaiset eivät varmaan tykkää moisista ohjelmista, kun vanhemmat pääsevät herkästi tekemään johtopäätöksiään ja soittelevat sitten huolissaan neuvolaan. Vähän sama juttu kuin kotidopplereissa, molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa... Mutta niinhän se on, ettei niitä käyriä kannata tuijotella liian tiiviisti. Eri asia sitten, jos käyrissä tapahtuu dramaattinen muutos suuntaan tai toiseen.

Täytyypä käydä katsomassa Pikkukarhunkin kasvukäyrät 1,5v. neuvolakäynnin tiimoilta, kun ei Mies osannut niistä mitään sanoa heidän käyntinsä jälkeen. Oikeastaan voisin laittaa myös omia tietoja vanhasta neuvolakortista, jännää!

(Aluksi ensimmäiseen kohtaan tuli Pikkuleijonalle himppasen liikaa tuota painoa, mutta mitäs pienistä pilkkuvirheistä... :D )



Pikkuleijona 16.9.13    3445g         51cm        34.5cm
1vrk                               3280g
8vrk                               3600g
2vkoa                             3780g         53.3cm     35cm
6vkoa                             4680g         56.4cm     37.5cm
3kk                                5610g          61cm       39.5cm

"Täysimetys. Hyvin nukkuu. Kehittyy hyvin."

maanantai 20. toukokuuta 2013

Yksivuotias Pikkukarhu

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Vietän tätä toista äitienpäivää yksin kotona, sillä pojat lähtivät eilen maalle yöksi. Itse pääsin muiden äitien kanssa vähän humputtelemaan! Käytiin shoppailemassa (luojan kiitos, vihdoinkin uusia isompia rintsikoita mulle!), syömässä Amarillossa (OM NOM) ja leffassa kattomassa Vuonna 85' (hauska, vaikka vihaankin Reino Nordinia!) Nukuin kerrankin sikeästi ja piiiiiiiiitkään, aamupalan nautin sohvalla kera Greyn Anatomian. On jo kova ikävä Pikkukarhua, onneksi he tulevat jo muutaman tunnin päästä. Mutta sitä ennen ehdin vielä nauttia antaumuksellisesta bloggaamisesta ja katsoa ainakin yhden jakson lisää Greyta!

Pikkukarhulla oli siis yksivuotisneuvola tiistaina. Meillä oli taas vaihteeksi harjoittelija siellä, mikä nyt ei sinänsä haittaa mitään, mutta olisi jotenkin ollut kiva saada se oma terkkari tälle käynnille. En kuitenkaan kehdannut sanoa, että ei me nyt haluta mitään harjoittelijaa. Pikkukarhu protestoi pituus- ja painomittauksia ankarasti, mutta saatiin kuitenkin komiat mitat otettua:

2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g        37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm
8,5kk      72,4cm      9475g       45,7cm
1v           78cm        10500g      46,5cm

"Suloinen poika. Kävelee tukia vasten. Kontaten menee myös vauhdilla eteen päin. Kasvu ok."

Hienosti on poika kasvanut, vaikka pohdinkin paljon tuota pituuskasvua. Ollaan kuitenkin molemmat miehen kanssa lyhyitä ja samoin ovat molemmat isovanhemmat, mutta toistaiseksi ainakin Pikkukarhu kasvaa hienosti keskikäyrällä. Painokäyrä notkahti hiukan alaspäin tuon nopean pituuskasvun myötä, mutta se nyt on muutenkin normaalia lapsen alkaessa liikkua enemmän.

Vertailun vuoksi on kerrottava, että olen itse ollut vuoden (ja parin viikon) iässä 9100g ja vain 71cm pitkä. Ihanaa, kun on tämä oma neuvolakortti tallessa! Vaikka noista terkkarin/lääkärin sepustuksista ei kyllä ota kukaan selkoa...

Otettiin rokotusohjelmaan kuuluvista rokotteista 2/3, eli se MPR-rokote jäi nyt sitten tuonne 1v 3kk neuvolaan. Pikkukarhu loukkaantui jälleen syvästi rokottamisesta, mutta rauhoittui kyllä nopeasti. Kotona hän oli jo niin iloista poikaa, eikä rokotuksista tullut tälläkään kertaa minkäänlaisia oireita. Yö meni myös aivan normaalisti.

Pikkukarhu ei vieläkään paljon oikeita sanoja juttele tai kävele ilman tukea. Muutaman kerran hän on vahingossa seisonut hetken ilman tukea, mutta rohkeutta irrottautua tuesta kokonaan ei vielä ole ollut. Veikkaan kuitenkin, että tässä parin kuukauden sisällä hän lähtee kävelemään.

Pikkukarhu on myös reipastunut hurjasti. Aiemmin hän on ollut todella herkkä ja hitaasti lämpiävä varsinkin muiden lasten seurassa. Heti vuoden täytettyään hän tuntuu muuttuneen kuin taikaiskusta! Synttäreilläkin painatti menemään muiden lasten seassa ja jopa leikki näiden kanssa. Tyttöystävä ja muut kaverit eivät tainneet enää tuntua niin pelottavilta. Muutenkin Pikkukarhu on alkanut leikkiä itsekseen pidempiä aikoja. Hän saattaa keskittyä muutamiin lempileluihinsa jopa 15 minuutiksi, mikä on paljon hänelle (ja äidille!)

Lisää rohkeutta ja kiinnostusta uusien taitojen oppimiseen tulee varmasti myös hoidon aloituksen myötä. Pikkukarhu on nyt muutamia päiviä viikossa hoidossa 1,5v parhaan ystävänsä luona, jolta hän näkee mallia muun muassa syömishommissa. Jonkinlaista reipastumista muutenkin hoito tuo varmasti tullessaan. Eikä sillä, Pikkukarhu saa tietenkin olla herkkä ja hitaasti lämpiävä, sellainen kuin temperamentiltään on. Mutta on hyvä, ettei hän ihan niin paljon pelkää koko ajan kaikkea ja kaikkia.

Synttärit menivät hyvin kaikesta stressaamisestani huolimatta. Ainoastaan Miehen puuttuminen synttäreiden ensimmäisestä osiosta harmitti. Hän lupasi tulla kahden maissa, kun kemujen oli tarkoitus alkaa, mutta ilmestyikin vasta puoli viiden aikaan... kun vieraat tekivät jo lähtöä. Luulen, että häntä harmittaa vielä minuakin enemmän.

Pikkukarhu sai valtavan paljon ihania ja käytännöllisiä lahjoja, vanhemmatkin olivat kovin tyytyväisiä. Muutamasta lahjasta on jo selkeästi tullut Pikkukarhun lempileluja, varsinkin puisesta kuorma-autosta, johon saa pudoteltua palikoita. Lisäksi hän on kulkenut Brion puisen kilpa-auton kanssa ympäri kämppää ryömien, työntäen autoa edellään ja pitäen pärisevää ääntä. Mistä lie oppinut matkimaan autoja!

Ekan päivän kakku. Pikkusisko teki koristeet ja kuorrutti.

Toisen päivän kakku. Huomaa, että äiti on ollut koristelemassa tällä kertaa :D

Lahjoja

Ihana isoveli <3

Äitikin sai lahjan ihanalta mammakaveriltaan. Olen ehkä hieman liian paljon puhunut puuttuvasta kakkulapiosta?

Lisäksi Pikkukarhu sai parhaalta ystävältään valokuva-albumin, jossa oli jo paljon kuvia pojista yhdessä ihan ensitapaamisesta lähtien. Ihana idea! Tätä on kiva alkaa täyttämään ja antaa sitten Pikkukarhulle, kun tämä on tarpeeksi vanha.


Voi, on niin ikävä jo omaa rakasta pellavapäätä! Toinenkin pieni rakas bailaa ympäri vatsaa niin että näkyy ja tuntuu! Lapset ovat onni. Kertakaikkiaan <3