Taaperozilla!

Olen viime aikoina huomannut yhden asian. Sen, että Pikkukarhun kanssa ei tee enää mieli mennä vierailuille sellaisiin kyläpaikkoihin, joissa ei ole taaperoa. Armas taaperozillamme nimittäin ottaa nimittäin välittömästi asenteen "seek & destroy" (lisäfiilistä kuvailuun voi hakea kuuntelemalla Metallican samaisen biisin).

Kotona kaikki metrin alapuolella ja hiukan sen yläpuolellakin olevat esineet ja tavarat on siirretty vielä ylemmäs, ja vaarallisimmat/tärkeimmät kaapit ja vetolaatikot salvattu Ikean lapsilukoilla. Kyläpaikoista löytyy yleensä kaikenlaista kivaa, kuten kukkaruukkuja, avattavia kaappeja, joista voi sitten repiä tavarat ulos ja mielellään vielä tuhota niitä, koriste-esineitä (Pikkukarhu tuntuu jostain syystä suosivan kalliita merkkejä...), kirjoja hyllyistä... Monissa paikoissa on myös portaita, joita joutuu varomaan koko ajan. Pikkukarhu nimittäin rakastaa portaissa kiipeilyä!

Ja jos joku nyt ehdottaa, että kannattaisiko kieltää lasta tekemästä tuhmuuksia, niin tervetuloa yrittämään. Ei tuo kovakalloinen mukula kieltoja usko, painattaa menemään vaan entistä lujempaa ja ehkä jopa nauraa päälle. Kielletään silti. Paljon. Usein. Menettää varmaan tehonsa kohta koko ei-sana tässä taloudessa.

Ajat, jolloin istuttiin kahvikupin ääressä ja jutusteltiin mukavia vauvan makoillessa lattialla tai ryömiessä ees taas ovat mennyttä aikaa. Nyt kahvi jäähtyy kuppiin, lause katkeaa ja sitä myöten ajatuskin, kun täytyy sännätä taaperozillan perään joka kymmenes sekunti.

Lapseni ei edes ole lahjottavissa. Olen alentunut jopa herkuilla lahjomiseen, jotta Pikkukarhu olisi hetken paikoillaan kylässä, mutta kun ei. Ne kaikki kielletyt jutut hakkaavat jonkun tylsän pullan ihan kuusnolla! Vielä jossain vaiheessa oman rahapussini antaminen tutkittavaksi pysäytti taaperozillan hetkeksi, mutta nyt sekin on menettänyt mahtinsa.

Kotiin on mukavaa kutsua vieraita. Meillä ei ehkä ole maailman siisteintä, ja välillä kahvin kanssa tarjotaan pelkkää maitoa sekä sokeria, mutta ainakin sitä pystyy itse keskittymään vieraisiinsa ja käymään jopa pitkiäkin keskusteluja taaperozillan touhutessa omiaan. Tervetuloa kylään siis!

Olemme menossa Juhannukseksi kylään perheeseen, jossa ei ole (vielä) lapsia. Jännittää aikalailla. Onneksi siellä on sentään koiranpentu, joten osa tuhottavista elementeistä on varmaan jo raivattu pois. Oletan silti, ettei Juhannuksesta ole välttämättä tulossa maailman rentouttavin tällä kertaa...

Lääkärineuvola rv 26+5

Taas vaihteeksi vieras hoitaja ja lääkäri, että ne sattuukin olemaan aina silloin, kun eniten toivoisi pääsevänsä avautumaan sille omalle tädille. Höh. Mutta kaikki oli kyllä raskauden suhteen hyvin onneksi.

rv 26+5
hb 130 (nousee vaan ilman rautavalmisteitakin)
rr 112/56
paino 62.4kg (+640g/vko), yhteensä tullut 9.4kg lähtöpainoon
sf 24cm (hiukan keskikäyrän yläpuolella)
syke +135 (syke vaihteli paljon, mutta ei pudonnut huolestuttavan matalalle onneksi)
liikkeet ++ (ja pari plussaa päälle, jos saisin sanoa. Tyyppihän tulee läpi mun vatsanahasta kohta!)
rrrraivotarjonta
pissa puhdas

Kohdunkaula kiinteä, 3cm ja suljettu. Hassua sinänsä, että aiemmin ulkosuu on ollut sormelle auki... mut se vissiin riippuu aina vähän lääkäristäkin, että mitä se näpeissään tuntee.

                                           *******************************

Mä oon niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin väsynyt! Ootan vaan heinäkuun ekaa viikkoa, että pääsen mamman ja papan hoiviin Pikkukarhun kanssa, ja saan nukkua pois nämä miljoonan tunnin univelat. Mielialakin saattaisin kohentua, se on nimittäin ihan pohjamudissa tällä hetkellä.

Ensiaskeleet

Sieltä ne tulivat, Pikkukarhun ensiaskeleet!

Olin eilen ystävän kanssa syömässä ja leffassa. Pikkukarhu oli sillä aikaa seisonut pitkän aikaa ilman tukea. Oli tutkinut niin intensiivisesti lelua, ettei ollut ilmeisesti tajunnut irroittaneensa otteensa kirjahyllystä. Mies vannotti, etten yritä saada poikaa kävelemään tänään ilman hänen läsnäoloaan. Mutta! Ystävän luona laskin Pikkukarhun eteisen lattialle seisomaan ja oletin, että tämä ottaa tukea patterista kuten ennenkin. PK jäi töröttämään niille sijoilleen ilman minkäänlaista tukea. Ehdittiin sitä siinä sitten hetki ihmetellä, kun PK päätti ottaa kaksi askelta. Harmillista kyllä, kynnys tuli vastaan ja oli aloittelijalle liian korkea. Voi sitä riemua! Onnistumisen ilo paistoi myös Pikkukarhun kasvoilta.

Sanavarastoon kuuluu nyt selkeä ÄI-TI! Äänensävy on hyvin usein komentava tai vaativa...

Hampaita löytyy seitsemän, sillä kaksi etualahammasta sai seurakseen kolmannen. Se putkahti ihan yllättäen, huomasin vahingossa tässä yksi päivä. Tällä hetkellä Pikkukarhulla on alhaalla nämä kolme hammasta ja yläetuhampaiden lisäksi kulmahampaat. Poskihampaita ei ole näkynyt, vaikka ien on ollut yhdestä kohtaa mustana jo reilun kuukauden päivät.

Kävimme kuvauttamassa PK:n DolcEvitassa pari viikkoa sitten. Alun perin tarkoitus oli, että ystävä ottaa kuvat järkkärillään, mutta päädyttiin sittenkin ihan kuvaamoon. Pikkukarhu kun on vähän haastava tapaus noiden kuvien suhteen... Jännitti todella paljon, miten meidän hitaasti lämpiävä hämäläinen suhtautuu vieraaseen ihmiseen ja ympäristöön, mutta kuvaaja todella osasi asiansa. 140 kuvasta koottu koevedospakkaus on täynnä ihania kuvia, joista on vaikeaa päättää ne parhaat. Ostetaan varmaan useampi kuvatiedosto, joista voi sitten teettää kuvia tai canvastauluja.

Eilen poksui jo 26+0! Kipeitä suppareita ei ole enää tullut, tosin olenkin ollut nyt melkein kaksi viikkoa "lomalla". Seuraava työpäivä olisi vajaan viikon päästä ja sitten onkin enää kaksi työpäivää kesäkuun vikalla viikolla. Työt eivät siis pahemmin ole rasittaneet. Myttynen on vilkasta sorttia, välillä tuntuu ja näyttää kuin hän yrittäisi tulla läpi vatsanahasta. Jalkoja särkee kovasti iltaisin ja olo on muutenkin melko turpea, mutta varsinaista turvotusta ei onneksi ole. Närästys piinaa, mutta sekin talttuu Renniellä useimmiten. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että sisäelimet ovat jo nousseet kurkkuun saakka, sellainen kuristava tunne koko ajan.  Tulevana maanantaina on lääkärineuvola, sitä odotellessa...

rv 26+0

Hitto että voi ihminen olla lyhytjalkainen! Sen näkee näistä mahakuvista aina. Persjalka mikä persjalka! Mutta hyvinpä noilla kintuilla pinkoo!

Kestotuotepuolella olen saanut käsiini uusia tuotteita! Ostin kestosidepaketin Miisamammalta:

Yösiteitä, runsaan vuodon siteitä, normaaleja siteitä sekä pikkuhousunsuojia.

Varaudun siteillä siis jälkivuotoon, kun ei saa käyttää kuukuppia. NYYH!

Kiinnityssysteemi. Yösiteissä on kaksi neppiä, muissa riittää yksi.

Kankaat trikoota, bambua ja joustofroteeta.

Tilasin myös Kestovaippakaupasta tarranauhaa, kun pitäisi vaihdattaa noin kymmeneen Bumgeniukseen tarrat! Äitee saa hoitaa moisen projektin, meitsi onnistuisi luultavasti tuhoamaan jokaikisen. Bongasin verkkokaupasta samalla villaisen vaippapussin, enkä voinut olla tilaamatta! Tämä on "HAJUSYÖPPÖ -VILLAINEN LIKAVAIPPAPUSSI" likavaippojen kuivasäilytykseen. Meillä kun on edelleen tuota hajuongelmaa vaipoissa. Villainen pussi on myös hygienisempi kuin muovikori, missä aiemmin kuivasäilytimme vaippoja. Ja onhan tämä nyt paljon ihanamman näköinenkin :3 Pussiin mahtuu n. 20 vaippaa, riippuen imujen määrästä.