Neuvolassa käväisimme toissapäivänä. 5kk rokotteet jäivät saamatta, sillä Pikkuleijonalla on ollut vatsa sekaisin jo monta päivää. Terkkari arveli, että on parempi siirtää rokotteita sellaiseen ajankohtaan, kun lapsi on taatusti terve. Niinpä menemme 6kk neuvolaan jo 5,5kk iässä, sillä rokotteet on annettava ennen kuin täyttää sen puoli vuotta. Parempi näin, sillä olemme lähdössä Pikkuleijonan kanssa kaksin etelänlomalle ensi viikon perjantaina synttäreideni kunniaksi. Olisi ollut kurjaa, jos rokotuksista olisi tullut jotain, ja se olisi haitannut reissua.
Painoa oli tullut ihan hyvin. Kovasti terkkari suositteli jo kiinteiden aloittamista, ei suinkaan painon tähden, vaan sen syömisen opettelun takia. Ehkä taustalla oli myös se, että kerroin Pikkuleijonan syöneen jo pitkään 1-2h välein. Tiheän imun kausi kuitenkin näyttää päättyneen juuri, sillä välit ovat pidentyneet jopa neljään tuntiin parhaimmillaan, ja maitoa tuntuu oikeasti tulevan runsaasti! Olihan tuo jatkuva syöminen todella uuvuttavaa, mutta onneksi jatkoin sitä sinnikkäästi. Olen myös ryypännyt joka ilta. Nimittäin alkoholitonta olutta 0,5 litraa! Turvottaa kyllä, mutta sillä on ollut selkeä vaikutus maidon määrään. Suosittelen Bavariaa, se on tarpeeksi miedon makuista sellaisellekin, joka ei normaalista oluesta pidä. Minä en pidä.
Emme aio suosituksista huolimatta aloittaa kiinteitä nyt. Ei Pikkuleijonalla tunnu olevan mitään hätää, joten voimme aivan hyvin odottaa siihen, kunnes hän voi istua tuettuna syöttötuolissa ja tutustua sormiruokaillen uusiin juttuihin omassa tahdissaan. Eipä tässä ole enää montaa viikkoa, kun sekin aika koittaa! Ostimme Pikkukarhulle jo Ikeasta (ylläri) juniorituolin, jotta pikkuveli pääsee valtaamaan syöttötuolin. Saas nähdä, millainen taistelu siitä vielä saadaan aikaiseksi!
Pikkuleijona kehittyy normaalia tahtia. Kuolaa tulee paljon, mutta hampaita ei näy. Ensimmäinen oikea kääntyminen selältä vatsalle tapahtui viikko sitten (aiemmin luulimme hänen kääntyneen, mutta ilmeisesti PK:lla oli näppinsä pelissä...). Selällään ollessa Pikkuleijona yrittää kauheasti päästä istumaan, joten hän on aina jalat ja pää ylös nostettuna, polvien melkein koskettaessa otsaa. Melkoista vatsalihastreeniä! Sylissä istuessa hän kampeaa itsensä kunnolliseen istuma-asentoon, joten häntä voi kuulemma istuttaa siinä ihan vapaasti. Pinsettiotettakin hän harjoittelee kovasti -pippelillään nimittäin! Voi noita miehiä...
Ja pottahommatkin alkoivat! Pikkuleijona on istuskellut tuettuna potalla jo muutamaan otteeseen, ja saaliiksi on saatu muutamia pissoja sekä kakkojakin. Pikkuleijonasta on hurjan hauskaa nakottaa siinä potalla ja potkia kantapäillään potan kylkeä.
Pikkuleijona 16.9.13 3445g 51cm 34.5cm
1vrk 3280g
8vrk 3600g
2vkoa 3780g 53.3cm 35cm
6vkoa 4680g 56.4cm 37.5cm
3kk 5610g 61cm 39.5cm
4kk 6035g 63,8cm 40,2cm
4,5kk 6420g 65cm -------
5kk 6550g 65,3cm -------
"Hienosti kasvaa ja kehittyy".
(Terkkari unohti mitata päänympäryksen tällä kertaa.)
Eksyin lukemaan 5kk postauksia Pikkukarhusta. Hänen kohdallaan imetys oli loppunut, ruokavaliossa oli jo paljon kaikkea ja hän nukkui omassa sängyssään yöt. Nyt on kaikki niin erilaista. En sano, että asiat olivat silloin jotenkin huonommin, mutta nyt moni asia tuntuu helpommalta. On niin helppoa lykätä vieressä nukkuvalle vauvalle tissi suuhun yöllä ja tainnuttaa hänet aamuisinkin sillä jatkamaan unia pidempään. On toistaiseksi niin helppoa, kun ei tarvitse miettiä muita ruokia. Toisaalta taas olen vauvassa kiinni 24/7, mikä kiristää välillä pipoa rankastikin. Nukkuminen on välillä hankalaa, kun vauva nukkuu parisängyssä vieden siitä valtavan tilan ollessaan kädet levällään. Kaksi täysin erilaista lasta, perhetilannetta ja vauva-aikaa. On ollut kullanarvoista kokea ne molemmat.
********************************************************
Meillä kävi myös perhetyöntekijä ensimmäistä kertaa toissapäivänä. Varasin hänet sille aamulle, jotta pääsisin PL:n kanssa kaksin neuvolaan. Rokotuskerroille en mielellään ota PK:ta mukaan nimittäin. Perhetyöntekijä tuli meille aamukahdeksalta, ja oli kahteentoista saakka. Pidin hänestä heti! Tulimme hyvin juttuun, eikä Pikkukarhukaan paljon ujostellut. Hän lähti perhetyöntekijän kanssa hyvillä mielin ulkoilemaan, meidän jäädessä valmistautumaan neuvolakäyntiä varten. Perhetyöntekijä viihdytti myös Pikkuleijonaa lounaan ajan, jotta sain itsekin syötyä lounasta Pikkukarhun kanssa. Seuraavan kerran hän tulee ensi viikolla neuvolapsykakäyntini ajaksi. Otan luultavasti Pikkuleijonan mukaan kuitenkin, koska hänen syömisrytmiinsä ei uskalla täysin luottaa.
Harmittaa, etten tajunnut tätä perhetyön mahdollisuutta Pikkukarhun tai Pikkuleijonan ollessa vastasyntyneitä! Olisi varmasti ehkäissyt totaalista uupumusta, jos olisin välillä saanut apukäsiparin kotiin miehen ollessa töissä. Hän tosiaan lähti töihin pidettyään isyyslomaa vain neljä päivää Pikkuleijonan kohdalla, joten jouduin heti selviytymään arjesta yksin vastasyntyneen ja taaperon kanssa.
Perhetyöntekijän saatavuus vaihtelee kunnittain, mutta sellaisen voi saada hyvin erilaisten tilanteiden takia. Ei tarvitse olla mielenterveyspotilas tai lastensuojelun asiakas, ehkäisevää perhetyötä tehdään nimenomaan siksi, ettei edellä mainittuja asioita tapahtuisi. Apua kannattaa hakea ajoissa, ettei tilanne pääse kärjistymään. Joskus jo se, että pääsee esimerkiksi neuvolaan vain yhden lapsen kanssa tai kerran kuukaudessa yksin kaupungille, voi auttaa jaksamaan ihan eri tavalla. Ennen oli täysin normaalia, että kodeissa kävi kodinhoitaja auttamassa. Nykyään perhetyöntekijää pidetään jotenkin automaattisesti merkkinä siitä, että perhe on lastensuojelun asiakkaana tai joutumassa sellaiseksi, mikä ei pidä paikkaansa. Ihanaa, että on olemassa tuollainen ammattiryhmä! Arvostan.
