maanantai 6. heinäkuuta 2015

Viimein satamassa

Kuvaavan otsikon keksiminen on aina ollut vaikeaa, mutta tällä kertaa se oli suorastaan tuskallista. "The End" olisi kuulostanut turhan melodramaattiselta, "Blogi päättyy" kuivan asialliselta ja "Loppu" liian... negatiiviselta.

Tämä tulee olemaan Aaltoillen arjessa -blogin viimeinen postaus.

Palo kirjoittamiseen ei ole sammunut, ja omaa aikaakin on alkanut olla aina vain enemmän. Joku tässä kuitenkin tökkii. Olen ehkä lipunut pikku hiljaa kauemmas niiltä aihe-alueilta, joista joskus intopinkeänä kirjoitin. Pelkästä perhearjesta kirjoittaminen ei tunnu enää kovinkaan palkitsevalta, varsinkin kun arkemme on melko tasaisen tylsää ja normaalia. Olen useamman kerran deletoinut pitkän arkipostauksen, koska se on tuntunut jo oikolukiessa karmean puuduttavalta räpellykseltä. Kestovaipatkin (ikuisuusrakkausaihe?) vain vähenevät perheestämme pikku hiljaa, mutta onneksi sentään yhdistystoiminnan myötä pääsen hipelöimään pienen pieniä vaippoja ja seuraamaan aitiopaikalta pienokaisten (ja vähän isompienkin) kestoilutaipaleen alkua.

Tämä blogi on ollut minulle korvaamaton muistojen säilytyspaikka, josta on jälkikäteen tullut tarkastettua monia asioita (eikä vähiten lasten eri kasvuvaiheita, jotka eivät koskaan ole päätyneet vauvakirjojen sivuille...). Paria kuukautta vaille neljään vuoteen mahtuu tiheitä postausjaksoja, pitkiä taukoja, henkisiä sekä fyysisiä kasvuja ja kipuja, monia mahakuvia, ihania muistoja ja kaikenlaisia sepustuksia laidasta laitaan. Itselleni kaikista tärkeimpiä ja rakkaimpia ovat synnytyskertomukset sekä odotusten alkuajat, joita ei ole tallennettu mihinkään muualle. On sanomattakin selvää, että aion tulostaa kaikki blogitekstini varmaan talteen, jotta pojatkin voisivat niitä halutessaan lukea isompina.

Olen pitkään miettinyt täysin uuden blogin aloittamista. On monia asioita, mistä olisi tarve kirjoittaa, mutta tekisin sen mieluiten täysin anonyymisti. Ehkä luon uuden blogin sitä varten, ehkä en. Tai sitten aloitan informatiivisen blogin aiheesta "Elämää työttömänä työnhakijana -tulin, näin, koin". Jää nähtäväksi.

En aio ainakaan toistaiseksi poistaa blogia, sillä useissa "yleishyödyllisissä" postauksissa kävijämäärät pysyvät ennallaan kuukaudesta toiseen. Toivottavasti blogin sisällöstä on hyötyä ja huvia jatkossakin, myös blogiin vasta eksyneille (TERVETULLOO!). Facebookin sivulle päivitän kuulumisiamme toisinaan, joten aivan täysin ei Aaltoillen arjessa tule katoamaan maisemista...

Haluankin kiittää teitä, ihanat lukijat ja kommentoijat, inspiraation lähteet ja haastajat, näistä vajaasta neljästä vuodesta! Ilman teitä blogini olisi ollut täysin hengetön, eikä minulla olisi riittänyt motivaatio kirjoittamiseen alkua pidemmälle.

<3 KIITOS & KUMARRUS <3

4 kommenttia:

  1. Voi harmi. :( Mutta ehkä sä nyt sit perustat sen uuden blogin. Mä haluut sit lukee sitä. :) Ehkä meiänki pitäs eistyä joku kerta kestovaippatapaamiseen... nykyään paikkakunnan vaihdon takia vie vaan enemmän aikaa päästä perille. Mut katsotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä :) Tulkaa ihmeessä joku kerta! Kesällä on vaippapiknikit Sorsapuistossa, mutta syksyllä taas jatketaan sisätiloissa vaihtuvilla teemoilla. Toivottavasti törmäillään joskus :)

      Poista
  2. Syksyllä oon jo töissä. Todennäkösesti pe tulossa vaippapiknikille. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos blogista! Kirjoitat todella hyvin. Lasten myötä olen alkanut ajatella menneitä ja tulevia. Tehtävä sovinto itsensä ja muiden kanssa jotta voi olla hyvä, ainakin parempi kuin ennen oli. Hoidettava itseään. Jotta tulevaisuus olisi toisenlainen.

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätät viestin!