56 päivää ja 1 tunti jouluun!

Ja ei, en laskenut aivan itse, koska vihaan kaikenlaista laskemista lukuun ottamatta lumilaudalla rinteestä alas syöksymistä. Kyllä Googlella löytää vastauksen kaikkiin kysymyksiin, ei tarvitse edes soittaa nollasatasataan!

(Joululaskuri, olisitte kuitenkin halunneet tietää...)

Odotan joulua Hyvin Paljon, kuten joka vuosi. Tämä vuosi on tietenkin poikkeuksellinen, sillä Pikkukarhu tuo joulunviettoon ihan uuden ihastuttavan vivahteensa. Ja ristiriitoja myös, sillä nythän olemme kuumaa kamaa jouluaattovieraslistalla. Näillä näkymin olemme menossa vanhempieni luokse, mihin olen tietenkin erittäin tyytyväinen -.- En ole ikinä vielä viettänyt joulua muualla kuin kotona tai mummin luona. Ja nyt vanhempani siis asuvat entisessä mummilassani, joten.. Alun perin oli puhe, että myös miehen vanhemmat olisivat tulleet sinne joulunviettoon, mutta eivät he ilmeisesti pääsekään. Mies tykkää hirmuisesti olla meikeläisen porukoilla, joten hänellekin joulunvietto "meillä" on ok. Appivanhempien takia harmittaa...

Saas nähdä, aikooko pappa hankkia joulupukin. Pikkusisko tulee kyllä saamaan paskahalvauksen, jos joulupukki tulee... Voi meidän pientä (23-vee) pukkipelkoista!

Jouluun asennoituminen on jo alkanut. Glögiä on juotu, koriste ripustettu ikkunaan ja ensimmäinen pakollinen lahja ostettu (rakkaudella). Marraskuun ensimmäinen alkaa joululaulujen kuuntelu, meillä soivat Rajattomien joululaulut sulassa sovussa Raskasta joulua sekä raskaampaa joulua -levyjen kanssa. Jos Mieheltä kysytään, niin joululauluja voisi kuunnella korkeintaan viikkoa ennen joulua... Voi Miesparkaa!

Joulussa ahdistaa joka ikinen vuosi lahjojen hankkiminen. Ei sillä, rakastan lahjojen antamista, mutta niiden hankkiminen on yhtä tuskaa aina. Vain muutamalle ihmiselle osaan ihan sukkana ostaa tarpeellista, sopivaa ja toivottua, mutta muille se on melkoista pakkopullaa. Kulutushysteria ahdistaa. Olenkin usein antanut antimaterialistisia lahjoja, kuten lahjakortteja hemmotteluun tai leffalippuja. Tänä vuonna raha-asiat ovat sen verran huonolla tolalla, että taidan antaa Bart Simpson -tyyppisiä lahjoja. Bart lahjoitti eräänä jouluna sisarelleen Lisalle laatikollisen röyhtäyksiä ;)

Ai veronpalautuksillakos niitä lahjoja ostellaan? Mihinkähän tuhlaisin sen huiman suuren summan, noin 5 euroa?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kaikista vuodenajoista rakastan syksyä kaikista eniten, hyvänä kakkosena kirii kevät. Syksyllä illat pimenevät ja ilma on kirpsakka olematta kuitenkaan liian kylmä. Kesällä tunnen itseni aina turvonneeksi hikoilevaksi porsaaksi (koska olen jatkuvan palamisen takia sävyltäni pinkki) ja kerrostaloasunto on yksi Helvetin esikartano. Talvi nyt on persiistä ihan kylmyytensä ja jatkuvan pimeytensä takia. Syksyllä on siis juuri sopiva ilmasto meitsille! Tämä syksy lyheni yllättäen, kun lunta tulikin jo lokakuun puolella. Kun on koko kesän satanut vettä, ei syksyn tulemista muutenkaan oikein huomannut. Oli silti ihanaa, kun perjantain 26.10. oli maa valkoisena lumesta! Onhan tuota lunta yhä, mutta ensi viikolla taas lämpenee. En kyllä kaipaa yhtään vesisadetta, kiitos!

26.10.12

Meidän pitäisi ostaa Pikkukarhulle vauvapulkka, jotta päästäisiin sitten kunnon lumien tultua kruisailemaan! Vai pitäisikö istuttaa hänet lumilaudalle ja vetää sitä perässään...

Muskarista lähdettäessä saa olla tosi tarkkana, että ottaa varmasti oman lapsensa matkaan: suurin osa on pukeutunut äitiyspakkauksen toppahaalariin, hattuun ja makuupussiin! Onneksi Pikkukarhulla on sentään tyylikäs pinkki-kukallinen fleecepussinsa ;)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pikkukarhu on kohta puolivuotias! Jösses! Hänellä ei tosin ole mitään kiirettä kasvaa Isoksi Pojaksi. Hampaita ei ole vielä näkynyt, vaikka kuolan määrä on valtava ja kaikkea pitää narskutella ikenillä, varsinkin äidin kättä. Lattialla ollessa Pikkukarhu kyllä pyörii akselinsa ympäri ja tavoittelee kovasti kauempana olevia leluja, mutta ei kyllä liiku eteenpäin senttiäkään. Peruuttaa hän kyllä osaa näemmä.

Syömishommasta on tullut varsinaista pelleilyä. Pikkukarhu on ihan viime aikoina alkanut päristellä tai jopa sylkeä ruokaa suustaan! Joskus hän pärskäyttää suuhun tulevaa lusikkaa, toisinaan pitää sosetta hetken suussa ja pärskäyttää vasta sitten. Minulla on nykyisin silmälasien linssit ja tukka aivan soseessa ruokailuhetkien jälkeen. Poika on perin hilpeä pärskäytellessään, ai että miten ihana uusi leikki! Kieltäminen on tietty ihan turhaa vielä tässä kehityksen vaiheessa... Onneksi sentään osa soseista menee vatsaan saakka. Odotan innolla sitä, kun pääsemme sormiruokailun pariin ja hän saa itse maistella kaikkea.

Pikkukarhun ruokailut ovat vakiintuneet melko säännöllisiksi. Aamupalaksi syödään joko hedelmäsosetta tai puuroa hedelmäsoseella, lounaaksi vihannessosetta, välipalaksi hedelmäsosetta, päivälliseksi taas vihannessosetta (eri kuin lounaalla) ja iltapalaksi pelkkää maitoa tai puuroa hedelmäsoseella. Maitoa menee joka aterialla 100-150ml. Lisäksi yöllä Pikkukarhu vaatii maitoa klo 2-3 sekä klo 5.30-6. Olemme pyrkineet nousemaan ylös miehen lähtiessä töihin eli 6.30. Jos loppuyön maitoryyppy on otettu vain hetkeä aiemmin, syö Pikkukarhu varsinaisen aamupalansa hiukan myöhemmin, yleensä siinä 7.30-8.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulun jälkeen emme aio jatkaa muskaria tahi vauvauintia. Muskariin olen hieman pettynyt, tosin eihän nyt tuon ikäiselle voi mitään sinfoniaorkesteriharjoituksia pitää. Olen vaan huomannut sen, että laulan ja leikin päivittäin Pikkukarhun kanssa niin paljon, että siitä on turha enää maksaa ylimääräistä ulkoistamalla sitä hommaa. Kun Pikkukarhu on vanhempi, niin sitten voisi katsoa jotain kansalaisopiston muskaria.

Vauvauinnista olemme kyllä nauttineet, mutta meikeläisen iho ei kestä sitä vedessä lotrausta yhtään! Loppukesästä vielä menetteli, mutta ilmojen kylmetessä alkaa taas jokatalvinen ihon korppukuivuus vaivata. Kädet ovat haavaumilla, vaikka rasvaisin niitä useampaan kertaan päivässä. Lisäksi sairastelu ja matkustelu verottavat uintikertoja. On silti ollut mukavaa päästä kokeilemaan moisia juttuja.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hyi minua. En käynyt äänestämässä ja nyt on huono omatunto. Ei vaan sattunut olemaan mitään henkkareita, kun kaikki ovat yhä vanhalla sukunimellä, enkä tosiaan jaksanut mennä polliisisedältä hakemaan sitä väliaikaista henkkaria, vai mikä lie. Hyvittääkseni asiaa katson tässä samalla vaalivalvojaisia.

Kunnes kohta on pakko mennä sänkyyn lukemaan Raamattua. Ihan oikeesti. Aion lukea sen kannesta kanteen!

Sairastelua

Ollaan oltu aika sairasta sakkia viime aikoina, ihan fyysisestikin. Juuri, kun päästiin voiton puolelle tässä flunssassa, puhkesi Pikkukarhulle enterorokko. Se oli hiukan oletettavissa, koska tasan viikko sitten näimme ystävää ja hänen poikaansa. Pojalla oli ihottumaa vaippa-alueella, joka sitten loppujen lopuksi paljastuikin enterorokoksi. Se alkaa usein vauvoilla vaippa-alueelta ja sitä voi alkuun luulla kosteuden aiheuttamaksi iho-oireeksi.

No, eipä me siltä oltais voitu suojautuakaan, vaikka perjantaina jo oltais jätetty näkemättä. Tauti tarttuu oireettomana jo! Kaverin poika oli vielä torstaina aivan terveen oloinen kun nähtiin.

Me ehdittiin tässä välissä nähdä yhtä raskaana olevaa ystävää ja käydä anopin 60v. juhlissa. Saas nähdä, moniako ollaan tartutettu! Voi rähmä! Kuumetta ei ole ainakaan vielä noussut, mutta poika on kauhean ärtyisä. Ilmeisesti rakkulat voivat olla aika kipeitäkin :( Ne ovat levinneet vaippa-alueelta kantapäiden tuntumaan, varpaisiin ja sormiin. Sen sijaan ystävä sai rokon itsekin, ja hänellä on suussa todella kipeitä rakkuloita. Pidän sormet ja varpaat ristissä, ettei se tulisi meille vanhemmillekin vielä kaiken lisäksi...

Nyt on sitten jäämässä jo kolmas vauvauinti väliin tämän takia! Ovat päässeet siellä jo sukelluspuuhiin... Semmosta se lapsiperheen arki on. Nyt on vaan toivottava, ettei jälkitautina iske esim. korvatulehdusta. Pikkukarhu on nauttinut kylpyammeessa roiskimisesta tosi paljon viime aikoina. Harmillista, ettei olla päästy isoon altaaseen pitkään aikaan.

Kuva lainattu terveyskirjasto.fi

Sairastelusta huolimatta meidän ruokakokeilut ovat alkaneet sujua paremmin. Nyt uppoaa jo tosi hienosti peruna-porkkana, päärynä, mango ja maissi. Huomenna voisin ostaa kukkakaalia, vaikka olen vähän skeptinen valmiiksi sen suhteen. Itsehän siitä tykkään, mutta lapsi tuntuu tulleen isäänsä noiden makujen suhteen. Mies ottaisi varmaan avioeron, jos laittaisin salaa parsakaalia tai kesäkurpitsaa hänen ruokaansa ;)

Iski hirvittävä halu päästä takaisin opiskeleen. Unelmien ammattiin. Yliopistoon. Pääsykokeet. Maybe?

Saisit nyt edes ne yhdet perusopinnot suoritettua loppuun sieltä roikkumasta, laiskimus!

Menoa ja meininkiä

Olemme olleet herra Pikkukarhun kanssa perin kiireisiä viime aikoina. Sen lisäksi, että syksy on tuonut mukanaan uusia harrrastuksia, olemme myös aktiivisesti treffailleet immeisiä ja matkustaneet Jyväskyläilemään.

Viikko sitten lauantaina alkoi siis vauvauinti. Ei siinä kyllä riemusta ratkennut, kun kello herätti 5.30. Miehenkään ei tarvitse herätä edes työaamuina niin aikaisin! Lapsi on kuitenkin ruokittava (tyyppi on ihan ihmeissään, että mikä aika tämä nyt muka on herätä...), vaipatettava, puettava, oma aamupala syötävä, kamat kasaan ja autolla uintikeskukselle. Siihen saa mukavasti tuhrautumaan aikaa niin, että ollaan klo 7 halilla ovien auetessa. Altaassa on oltava 7.30.

Jännitin kuitenkin suotta sitä, miten selviydymme pesuhommista uimahallissa. Poika napotti ihan tyytyväisenä pyyhkeellä vuoratussa turvakaukalossa sen aikaa, että sain itseni pestyä ja uikkarin päälle. Siinä niitä mukuloita oli kymmenen turvakaukalollista rivissä, eikä kukaan nostanut sen kummempaa meteliä. Uskomatonta!

Altaan vesi oli lämmitetty jopa meikeläisen mittapuulla sopivaksi eli noin 35 asteiseksi. Ensimmäisellä kerralla ei todellakaan tyydytty pelkkien varpaiden kasteluun, vaan tehtiin kaikenlaisia kivoja harjoituksia laulun säestämänä. Mieskin lauloi, pointsit kotiin siitä! ;) Poika nautti vedessä olosta selkeästi, hymyili ja naureskeli. Edes selällään olo niin, että korviin meni vettä, ei näyttänyt suuremmin haittaavan.

Ensimmäinen kiukkukohtaus tulikin vasta siinä vaiheessa, kun olin saanut hänet puettua ja turvakaukaloon. Siihen hän sitten sippasi ja nukkui tunnin verran.

Eilen oli toinen uintikerta. Pikkukarhun yöuni oli keskeytynyt sen verran pahasti aamulla, että hän oli erittäin äreällä tuulella. Kiukkua ei altaalla tullut, mutta näytti välillä siltä kuin hän aikoisi nukahtaa kesken "Pienten Ankanpoikasten"... Pääsin itse tällä kertaa helpolla, sillä poika oli isänsä kanssa miesten puolella.

Käytiin myös parin yön reissulla Jyväskylässä moikkaamassa Pikkukarhun tätiä sekä armaita ystäväisiäni. Junalla pääsi taas kerran näppärästi! Menomatkalla poika ei nukkunut, vaan sain viihdyttää häntä koko puolisentoista tuntia, mutta paluumatkalla hän nukkui koko matkan. Harmillista toki on, että junalla matkustaminen on niin törkyisen kallista ilman alennuksia. Nyt ostin liput viikkoa ennen ja sain sen muutaman euron ennakkovarausalennuksen.

IC2 -junassa matkalla Jkl:ään

Minusta lapsen kanssa on ihan suhteellisen iisiä matkustaa, ja voisin hyvin lähteä ulkomaanmatkallekin Pikkukarhun kanssa. Toki helpompaa nytkin olisi, jos lapsen saisi ruokittua pelkästään rinnasta, mutta kertakäyttötuttipullosysteemi oli tuollakin reissulla todella oiva. Ei tarvinnut kuin pestä tuttiosia välillä. Toki sitä tavaraa sitten muuten on otettava kivasti mukaan, mutta eipä meillä nytkään ollut kuin iso Adidaksen kassi ja hoitolaukku meidän molempien tavaroille. Olen ilmeisesti oppinut tiivistämään, muutamia vuosia sitten pelkästään oma tavaramääräni jonnekin lähdettäessä oli aivan jäätävä :D

Eilen vietettiin maalaiselämää Teiskossa. Käytiin pitkällä kävelyllä Miehen ja Pikkukarhun kanssa niin, että Mies kantoi poikaa Manducassa (jonka ostin käytettynä Facebookista, tosi näppäränoloinen laitos! Manduca siis, ei Facebook ;))

Ensi viikolla alkaisi muskari, tosin en ole saanut mitään vahvistussähköpostia ryhmään pääsemisestä tai sen ulkopuolelle jäämisestä... On kyllä tosi pyllystä, jos ei päästä!