Näytetään tekstit, joissa on tunniste luomukosmetiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luomukosmetiikka. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Voiderakkaus

Minun on pitänyt jo aikaa sitten hehkuttaa teille tätä tuotetta, josta on tullut lempparini ylitse muiden:

Mádaran pihlaja Daily Defence -voide!

Luomu pihlajanmarja- ja pihlajanmarjaöljyuutetta sisältävä voide on kehitetty yhteistyössä Kemikaalicocktail -blogin kirjoittaja Noora Shinglerin kanssa. Pihlajiahan meillä täällä Suomessa riittää, joten on ollut mainio veto valjastaa tämä c-vitamiinipommi kosmeettiseen käyttöön. Pihlajanmarjauutteella on myös ihoa kiinteyttäviä, tulehduksenvastaisia ja antioksidanttisia vaikutuksia

Tuote on täysin vegaaninen, sillä tehokosteuttajana käytetään sheavoita hunajan sijaan. Se on myös Ecocert -sertifioitu.

Pihlaja DD -voide on oikea yleismies Janhunen rasva- ja voidemaailmassa! Monikäyttöisempää saa nimittäin hakea: tämä menee niin huulirasvana, käsirasvana, kasvovoiteena, halkeilleisiin kantapäihin, vauvan iholle... Harvoin löytyy sellainen voide tai rasva, joka riittää kosteuttamaan rutikuivat, halkeilleet käteni, mutta imeytyy kuitenkin salamannopeasti jättäen myös kasvot ihanan mattapintaisiksi. Kannan tätä mukanani kaikkialle, jottei tarvitsisi roudata useampia erilaisia rasvoja mukana.

Ostin ensimmäisen putelini Sokokselta jo aikaa sitten, mutta sitä on yhä jäljellä. Olen lätrännyt sitä ahkerasti käsiini viime aikoina, sillä niihin on tullut paha ihottuma jatkuvan pyllyjenpesun sekä hanskoitta ulkona olon takia. Olen ollut yllättynyt siitä, miten riittoisa tämä tuote on ollut! Hinta nimittäin hieman kirpaisi alkuun, mutta tuote on sittemmin osoittautunut täysin hintansa arvoiseksi.

Ja yksi tärkeimmistä asioista: voide tuoksuu huumaavan hyvältä! En yleensä pidä oikein minkäänlaisista tuoksuvista voiteista tai rasvoista, mutta tätä tekisi mieli nuuhkutella koko ajan. Ehkä vähän maistaakin...

Jos jotain kritiikkiä täytyy keksiä, niin tuubista voisi saada isommankin version. Silloin pientä purtiloa voisi kuljettaa mukana ja ison jättää asustelemaan kylppäriin kokovartalorasvausta varten.

Suosittelen!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Pettymyksiä ja löytöjä luonnonkosmetiikkarintamalta

Olen ehtinyt häpeällisen vähän perehtyä luonnonkosmetiikkaan, vaikka niin intoa puhkuen lähdinkin tutustumaan siihen. Taloutemme on ajautunut totaaliseen kriisiin miehen jäätyä työttämäksi, joten uusia tuotteita ei ole ollut mahdollista hankkia. Nämä muutamat harhaostoksetkin harmittavat paljon, niihin meni kuitenkin melkoisesti rahaa.

Mitkä tuotteet ovat osoittautuneet toimiviksi?


Kuva lainattu Ekolon sivuilta

Mádaran GLoss&Vibrance -shampoon ostin kyllästyttyäni tuusaamaan tahmaavalla ja tunkkaisen hajun hiuksiin jättävällä palashampoolla. Shampoo on vegaaninen ja Ecocert -sertifioitu. 99% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 5% raaka-aineista luomutuotantoa.

Hiuksista tulee puhtaat, ilmavat ja hyväntuoksuiset. Näin talvisaikaan on havaittavissa sähköisyyttä, mutta hiukset eivät ole muuttuneet kuiviksi korpuiksi, vaikka en käytä mitään hoitoainetta. Jopa latvat tuntuvat pehmeiltä! Hiukset ovat pysyneet yllättävän terveen (kiiltävän) näköisinä ilman hoitoainettakin. Hiuspohja tuntuu rauhoittuneen, eivätkä hiukset rasvoitu supernopeasti, kuten viime raskauden aikana tuppasi käymään. Shampoo ei tuoksu liian voimakkaasti pesun aikana, mikä on ollut tässä hajuyliherkkyydessä suurta plussaa.

Kuva lainattu Frantsilan sivuilta

Sain pikkusiskolta synttärilahjaksi Frantsilan Kehäkukkavoidetta. Sen sanotaan olevan "ihokudosta uudistava ja elvyttävä kotimainen luonnonmukaisista yrteistä valmistettu kevyt kasvo- ja hoitovoide". Herkkä, pintakuiva (talvisin rutikuiva) mutta kuitenkin nopeasti rasvoittuva ihoni on tykännyt tästä tuotteesta. Voide kosteuttaa tehokkaasti, mutta imeytyy kuitenkin nopeasti jättäen ihon mattapintaiseksi. Olen käyttänyt tätä myös lapsen kuivalle iholle. Frantsilan sivuilla mainitaan, että tätä voi myös käyttää hilseen ja vaginahiivan karkoitukseen! Mielenkiintoista. Hiukan hintava tuote, mutta vaikuttaa kovin riittoisalta ja muutenkin hintansa arvoiselta tuotteelta. Iso plussa on tietenkin kotimaisuus ja tässä tapauksessa "lähituotanto", sillä Frantsilan tila on Hämeenkyrössä. Aion käydä tutustumassa Frantsilan tilaan ja erityisesti sen kasvisravintolaan kesällä.



Frantsilan elvyttävä yrttisavinaamio lunasti myös paikkansa kosmetiikkahyllystäni. Sain tämän tuotteen kaupanpäällisiksi ostettuani tolkuttomat määrät tuotteita Ruohonjuuresta. Naamion luvataan elvyttävän, syväpuhdistavan, tasapainottavan sekä rauhoittavan ihoa. Kovia lupauksia siis! Kovin suuria eroja naamioiden käytön jälkeen en ole koskaan ihossani huomannut, mutta tämä tuntui ainakin miellyttävältä käyttää. Iho ei kiristänyt tai punoittanut (=ärtynyt), kuten monien syväpuhdistusta lupaavien tuotteiden jälkeen. Myöskään käytön aikana en huomannut pistelyä, kutinaa tai kuumotusta, mitä joskus naamiot ovat aiheuttaneet.

Kuvat lainattu Ekolon sivuilta

Rakkaat ystäväni olivat hommanneet minulle synttärilahjaksi 30€ lahjakortin Ruohonjuureen. Mainio lahja! Olin nimittäin odottanut innokkaasti, että pääsisin hommaamaan luonnonkosmetiikkaa olevat putsarit. Pitkään liikkeessä kierreltyäni päädyin jälleen Mádaran tuotteisiin: syväpuhdistusvaahtoon sekä tasapainottavaan kasvoveteen. Puhdistukseen valitsen vaahdon mielummin kuin puhdistusmaidon, sillä en pidä puhdistusmaidon jättämästä tunteesta iholla. Olen ehkä tottunut pesemään ihon liian natisevan puhtaaksi, mutta puhdistusmaidon jättämä kalvo saa ihon tuntumaan yhä likaiselta. Monesti maidot eivät myöskään putsaa ihoani riittävän hyvin, vaikka olisivatkin parempi vaihtoehto herkälle iholle.

Syväpuhdistusvaahto lupaa puhdistaa iholta meikin ja lian tehokkaasti kuitenkin kuivattamatta sitä. Tarkoitettu kaikille ihotyypeille. Tuote on vegaaninen ja Ecocert -sertifioitu, 100% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 13% luomutuotantoa. Olen ollut tyytyväinen puhdistusvaahtoon, tosin en ole yrittänyt putsata sillä tavallista meikkipuuteria, jonka kunnolliseen poistamiseen vaaditaan vähintäänkin tärpättiä (eli olen käyttänyt Cliniquen putsaria ja naama ei todellakaan kiitä). Muun meikin se kuitenkin poistaa tehokkaasti. Iho jää puhtaan ja raikkaan tuntuiseksi, mutta sitä ei kirvele, kuumota tai kiristä. Täydellistä!

Tasapainottava kasvovesi on tarkoitettu normaalille ja sekaiholle. Se lupaa virkistää ihoa syvältä, tasapainottaa ihon rasvoittuvia ja kuivia alueita sekä ihon PH:ta ja supistaa ihohuokosia. 99% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 21% luomutuotantoa. Kasvovesi on pitänyt lupauksensa: iho on rasvoittunut huomattavasti vähemmän kuin muita putsareita käyttäessäni, vaikka raskaus saa ihon rasvoittumaan entistä villimmin. Lisäksi kireät talvipakkaset ovat yleensä saaneet kasvojen ihon järkyttävän pintakuivaan kuntoon, mutta nyt olen välttynyt pahimmalta ihon hilseilyltä. Iho tuntuu nimenomaan tasapainoiselta nyt, sillä olen ennen taistellut rasvaisuutta vastaan tuotteilla, jotka ovat samalla myös olleet liian tujuja herkälle, couperoottiselle iholleni.




...Ja ne suuret pettymykset...

Kuva lainattu Ekolon sivuilta

Epätoivoinen yritykseni löytää kookosöljyn tilalle luonnonmukainen dödö johti valtavaan hikiläikkäkatastrofiin. Ostin Ruohonjuuresta Urtekramin Deo Crystal -Aloe Veran kokeiluun. Dödö on vegaaninen, eläinkokeeton ja Ecocert -sertifioitu. Hikoiluasteeni on tällä hetkellä valtava. Hikeä tulee litratolkulla, tai siltä minusta ainakin tuntuu, ja se on myös alkanut haista pistävältä. Miehen hieltä! Kiitos raskaushormonien. En oikeastaan huomannut mitään vaikutusta tällä dödöllä, sama kuin vettä olisi kainaloihin laittanut. Sopisi varmasti vähän hikoilevalle ihmiselle, jonka hiki ei haise. Harmittaa, kun näitä hygieniatuotteita harvemmin saa edes lahjoitettua etiäpäin.

Jouduin muuten turvautumaan jälleen Garnierin dödöön, olisiko ollut joku Mineral Sensitive. Ei muuten pitänyt sekään, yhtenäkin päivänä hikiläikkä ylettyi miltei kyynärpäähän saakka. Todella ällöttävää. Jouduin ostamaan Nivean stickin, joka toimi viime raskauden aikana ja toimii suht hyvin nytkin, tosin täysin kuivana ei pidä sekään. Ihanaa olla tällainen hikoileva porsas!

Kuva lainattu Jolien sivuilta

Vaikka odotukset eivät olleetkaan kovin korkealla luonnonmukaisen ripsarin suhteen, oli tämä Terre d'Ocin ripsiväri Noir Bengale silti pettymys. Olin lukenut siitä paljon kehuja, mutta toisaalta ripset ja niiden käyttäytyminen eri ripsareiden suhteen ovat tietenkin yksilöllisiä. Tämä ripsari lupaa pidentää ja paksuntaa ripsiä sekä samalla kosteuttaa niitä. Lisäksi luvataan erittäin hyvä pysyvyys. 98% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 54% luomua. Minulla on hyvin hauraat/ohuet, piikkisuorat ja täysin vaaleat ripset. Ennen ripsarin laittamista taivutin ripset kuten normaalistikin. Muutaman harjauskerran jälkeen meinasi iskeä tuskastuminen: miksi tätä väriä ei tunnu jäävän ripsiin yhtään? Nämähän sojottavat taas suoraan alaspäin! Annoin kerroksen kuivua ja lisäsin ripsaria vielä useampaan otteeseen, jotta sain mielestäni tarpeeksi väriä. Lopputulos ei kuitenkaan ollut kovinkaan näyttävä, sillä ripset eivät suinkaan kaartuneet kauniisti avaten katsetta, vaan roikkuivat surkeana. Jos ripsiin harjasi yhden kerroksen, ei ripsiä juurikaan huomannut.

Yksi kerros ripsaria. Katson kuvassa vähän yläviistoon, joten ripset eivät näytä niin piikkisuorilta.


Ripsari sopii erittäin huomaamattomaan arkimeikkiin, kun tahtoo saada vain hitusen väriä ripsiin. Näyttävämmän lopputuloksen aikaansaamiseen kannattaa varata aikaa, sillä värin on hyvä kuivua ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Yllättävää ja positiivista oli, ettei ripsari varissut päivän aikana, vaikka eräänäkin päivänä sudin varmaan kolme kerrosta. Toisaalta ripsari ei ollut kovin pitävä lupauksistaan huolimatta: tuulesta johtuva silmien kostuminen sai aikaan ripsarin valumisen, ja ilman suurempia silmävuotojakin ripsari tuntui jotenkin tuhrivan silmänalusia jättäen niihin tummat läntit (johtuen ehkä rasvoittuvista silmäluomistani sekä ihostani?)

Sen sijaan ripsarin poistamiseen tarvittiinkin jo järeämpää kalustoa. Pelkällä vedellä väri levisi silmien ympärille, mutta sen poistamiseen iholta sai tehdä töitä meikinpoistoaineella. Parhaiten silmät sai siistiksi vedenkestävälle ripsarille tarkoitetulla putsarilla.

Harmillista, mutta silloin harvoin kun jaksan ehostaa silmiäni, tahdon varmasti kestävän lopputuloksen. Tämäkin taitaa jäädä käyttämättä. 

Kuva lainattu Jolien sivuilta

Tilasin ripsarin kanssa myös Zuiin mineraalimeikkipuuterin (sävy ivory). Sen luvataan olevan luonnonmukainen, vedenkestävä, täysin peittävä ja suojaavan UVA- sekä UVB-säteiltä. Meikkipuuterit ovat aina riskaabeli ostos kokeilematta, kuten ripsiväritkin, mutta otinpahan riskin. Pettymys oli tämäkin. Meikkipuuteri ei ollut riittävän peittävä couperoottiselle iholleni, punaisuus paistoi iloisesti läpi varsinkin nenänpielistä. Lisäksi meikkipuuteri tuntui katoavan naamasta jo muutaman tunnin päästä sen laittamisesta. Kun iho oli talvikunnossaan (pintakuiva), puuterin laittamisen jälkeen naama näytti "hilseilevältä".

Annan tälle meikkipuuterille uuden mahdollisuuden kesällä, kun ihon väri on tasaisempi ja kuivuus ei vaivaa niin paljon. Sopii varmaan loistavasti kevyeen kesämeikkiin, eikä vähiten aurinkosuojansa ansiosta!


Tiedätkö hyviä ripsareita tai meikkipuutereita, jotka ovat luonnonkosmetiikkaa? Kerro ihmeessä!

torstai 24. tammikuuta 2013

Sairastelua ja uusia tuotteita

En käsitä, minne viikko on vierähtänyt. Pikkukarhu tuli myös kipeäksi, ja siinä sitä sitten oltiin. Onneksi äitini tuli meille viikonlopun yli meitä hoitamaan. Eilen tultiin sitten tänne mammalaan "jatkohoitoon". Minulla on edelleen kuumetta, mutta onneksi Pikkukarhu tuntui sairastaneen tuon taudin pois nopeasti, ja on nyt täysin oma itsensä. Liekö kuumetta lisännyt ylähampaiden puhkeaminen: olin näkevinäni siellä jotain valkoista, mutta hän ei anna katsoa.

Sain tiistaina keräiltyä itseäni sen verran kasaan, että käväisin keskustassa Ruohonjuuressa sekä Punnitse & Säästä -liikkeessä. Ruohonjuuren nykyiseen liikkeeseen ei nimittäin oikein pääse vaunuilla, niin oli helpompi lähteä käymään siellä, kun mamma toimi lapsenlikkana. Tampereen Ruohonjuuri siis muuttaa, HUOMENNA ON MUUTTOMYYNTI! Kaikki tuotteet -35%! Ja minä olen täällä peräkorvessa ;) Uusi liike tulee likemmäs keskustoria (Stockerin paikalle) ja sinne pääsee myös vaunujen kanssa. Jes!

Menin ensisijaisesti ostamaan luomuhammastahnaa, mutta mukaan tarttui yllättäen muutakin. Meikkejä oli niin huono valikoima tällä hetkellä, etten viitsinyt ostaa vielä mitään. Muutenkin pitäisi vähän kuukletella, että mitä ihmiset ovat sanoneet mistäkin meikkipuuterista ja ripsarista. Pääsääntöisesti luomuripsarit tuntuvat olevan tosi huonosti pysyviä, ikävää...

Kosmetiikkatuotteiden lisäksi kaikkea hyvää nassutettavaa, kuten luomumaissinjyviä ja pitkään himoitsemani bambutiskirätit. Ja huulirasva!

Tästä lähtien pyykit pestään pesupähkinöillä.

Untuvikko -shampoota Pikkukarhulle niihin tilanteisiin, kun tukassa on esim. puuroa...
Hamppu-turve -shampoo kokeiluun itselle.
Vihreä tee & sitrukset suihkusaippuaksi.
Savi & merilevä -kasvosaippua.


Luonnonsavea voi käyttää kasvonaamiona tai syväpuhdistamaan hiuksia/hoitamaan päänahkaa

Sain savi-yrttikasvonaamion kaupanpäällisiksi, kun ostin niin paljon kaikkea -.-

Ja se, mitä oikeasti lähdin ostamaan. 
Fluoriton.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Muutama purkki ja putkilo

Tein inventaarion. Varsinainen purkki- ja putelivallankumous! Kylmänviileästi raakkasin pois kaikki, mitä en oikeasti tarvitsisi tarvitse. Osan lahjoitan pois, osan (lähes käyttämättömät) myyn ja vanhentuneet heitin menemään (kierrätin tietty ne muovit, mitkä pystyi).


Tököttiä löytyy päästä varpaisiin. Nämä kaikki saavat uuden sijoituspaikan...

Nämä jäivät vielä hengailemaan, vieraiden varalta.

Vanhentuneita tai kiertoon kelvottomia tuotteita.

Nämä saivat jäädä, kunnes on varaa ostaa luomumeikkejä. Luomumeikinpoistoaineet eivät ole tarpeeksi tujuja tavallisille meikeille, varsinkaan meikkipuuterille.

Silmänympärysvoide ja pari rasvaa saivat myös jäädä. Olen maksanut noista Cliniquen tuotteista itseni kipeäksi, niin en vielä henno pistää pois.

Kaikki meikkituotteeni. Eihän tässä nyt ihan kauheasti ole, eihän?

Näillä aion pärjätä silloin, kun tulee tarve meikata. En ole enää normipäivinä meikannut, noita speliaalipäiviä on melko harvoin.

Escadan eau de toilette, Oriflamen parfyymi ja Escadan parfyymi

Christina Aquilera -parfyymi. Voi, tää on mun suosikki! Escadat sain jo myytyä hyvään hintaan, sillä tuota Taj Sunsetia en ole voinut käyttää lainkaan. En ole voinut pitkiin käyttää muitakaan hajuvesiä, kun kaikista tulee päänsärkyä ja huono olo. 


******************************************

Tavallisina päivinä käytän ainoastaan palashampoota ja kookosöljyä. En pese itseäni suihkusaippualla tai kasvojani muulla kuin kuumalla vedellä. Laitan pesujen jälkeen kasvoille ja ihon kuiviin kohtiin kookosöljyä. Olen huomannut, että kasvojen iho on sileämpi, tasaisemman värinen eikä rasvoitu niin nopeasti. Kroppa ei ole kuivunut, kuten suihkusaippuaa käytettyäni (jopa Lactoline pesuneste kuivattaa ihoa liikaa). Välillä pesen itseni karhealla pesusienellä, joka hankaa kuolleen ihon pois. En ole huomannut, että olisin yhtään sen likaisempi tai haisevampi, mitä saippuanläträysaikoihin. 

En olisi ikinä uskonut, että kykenisin elämään näin.

******************************************


MITÄ KOSMETIIKKATUOTETTA ILMAN ETTE VOISI ELÄÄ? MIKÄ ON TOP-5?

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Palashampoo testissä


"Hoitavaa luonnon hennaa ja kehäkukkaa sisältävä shampoo hoitaa, antaa kiiltoa ja syventää erityisesti punaisten ja punaruskeiden hiusten väriä. Sopii parhaiten kuiville, käsitellyille ja normaalille hiuksille. Ryhdistää ja tekee hiukset ilmaviksi ja kiiltäviksi. Ei värjää hiuksia. Saippuapohjainen shampoopala on täysin ekologinen, se on tehty luomu kasviöljyistä, - yrteistä ja- eteerisistä öljyistä. Se ei sisällä säilöntäaineita, keinotekoisia hajusteita tai väriaineita eikä myöskään mineraaliöljyjä. Siitä ei jää muovipulloa jätteeksi."  -Biodelly


Olin jo ehtinyt haaveilla palashampookokeilusta, ja törmäsinkin Ruohonjuuressa Flow palashampoisiin ollessani kookosöljyostoksilla!

Flow palashampoon kehutaan myös poistavan hiuksista haitallisia kemikaalijäämiä, joten hiukset saattavat tuntua tahmeilta 1-10 pesukerran ajan, mutta hiusten puhdistuessa jäämistä tahmeus häviää. Jos yksi vaahdotuskerta ei tunnu riittävän, kannattaa pestä hiukset kahteen otteeseen. Ja voi kyllä, ensimmäinen pesukerta oli aivan järkyttävä! Hiukset olivat todella tahmaiset! En edes yrittänyt harjata niitä, eikä niitä tehnyt mieli koskea lainkaan kuivanakaan. Nyt, noin 8 pesukerran jälkeen ne alkavat muuttua puhtaamman tuntuisiksi. Ja mikä parasta, ne tuntuvat tuplasti tuuheammilta, ilmavammilta kuin ennen.

"Hoitoaineeksi" sekoittelin vatiin kylmää vettä ja Rajamäen hunajalla maustettua väkiviinaetikkaa (50% hunajaa, etikkapitoisuus 5%). Käytin sitä viimeisenä huuhteluna, eli huljuttelin siellä tukkani ja puristelin kuivaksi. Etikan tuoksu ei ollut ehkä kaikista ihanin, mutta se haihtui hiusten kuivuessa. Hiuksista tuli todella pehmeät!


Koska tämän palashampoon tarkoituksena on poistaa haitallisia kemikaaleja, ovat tietenkin kaikki hiustenmuotoilutuotteet ja vastaavat pannassa. Muutenhan saisin kärsiä tahmapesuista 4eva. Ajattelin, että en tule IKINÄ selviämään ilman hiuslakkaa, sillä kontrolli on oltava myös hiusten suhteen. Mutta niin vaan olen kyennyt olemaan ilman. Hyvä minä!

Luonnonmukaisia hiuslakkoja löytynee, kuten esimerkiksi Iloista Vihreää -blogista voi bongata, mutta olen ajatellut käyttää hätätapauksissa vanhaa kunnon sokerivettä. Tarvitsen hiuslakkaa lähinnä katkenneiden hiusten tasoitteluun päälaella, mutta kampausten kiinnittämiseen en ehkä lähtisi sokerivedellä läträämään.

Ajattelin ostaa myös toisenlaisen Flow palashampoon, esimerkiksi olut-muna palashampoon, joka antaa ryhtiä ja ilmavuutta hiuksille luonnollisin keinoin. Valikoimasta löytyy kaikkea laidasta laitaan: on bruneteille, blondeille, hiuspohjan ongelmille, vegaaneille, rasvoittuville hiuksille...

Ja taas saa tehdä salapoliisityötä, sillä INCI eli täydellinen ainesosaluettelo on maallikolle täyttä hepreaa. Hetken tavaamisen jälkeen olen kuitenkin varmistunut siitä, että tämä kyseinen palashampoo todellakin on luonnonkosmetiikalle asetetut kriteerit täyttävä tuote! Jes!

Esimerkiksi Lushin palashampoota kehutaan maasta taivaisiin, ja monet tuntuvat pitävän sitä aitona luonnonkosmetiikkana. Sellaiselta INCI ei kuitenkaan kuulosta laisinkaan... Aion avautua aiheesta pian.

Jos haluatte tietää, mitä kosmetiikkapurnukkanne todellisuudessa sisältävät, käyttäkää ilmaista kosmetiikan sanastoa. Hakukone kääntää monimutkaisilta kuulostavat kemiantermit selkokielelle. Yllättävää ja karmaisevaa. Myös täältä löytyy INCI-haku, jolla selvittää kemikaaliviidakkoa.

EDIT 31.1.13:

Useiden kymmenien pesujen jälkeen hiusten latvat ovat yhä tahmaiset ja epämiellyttävät. Palashampoo joutuu hetkeksi syrjään... Lue lisää täältä!

torstai 10. tammikuuta 2013

Kookosta kainaloon -seurantakoe

Valmistauduin luonnolliseen taisteluun hikeä vastaan kuorimalla kainalot (kalliilla) kuorintavoiteella ja sheivaamalla. Yritän muistaa pestä kainalot pelkällä vedellä, sillä saippuapesua ei suositella kookosöljyn käytön yhteydessä.

Aikaisemmin, viimeiset puoli vuotta ainakin, olen käyttänyt seuraavia tuotteita: Nivea Invisible for Black&White sekä Garnier Mineral deodorant 48hr Ultimate Protection. Nivea jätti paitoihin rantuja, ja petti säännöllisin väliajoin. Garnier ei pitänyt tippaakaan kuivana ja paidat tahriintuivat.



1. päivä

Aamulla epäilin rankasti tuotteen toimivuutta. Olimme lähdössä vauvakinoon, joten ajatus  kaverin kärsimisestä hienhajussani ei houkutellut... mutta päätetty, mikä päätetty. Levitin puhtaisiin, kuiviin kainaloihin öljyä. Se ei valunut mihinkään, kuten olin aiemmin luullut, eikä myöskään tuntunut mitenkään häiritsevältä. Hengailin puolisen tuntia rintsikoissa (terkkuja naapureille!), jotta öljy olisi varmasti imeytynyt. En kyllä aio joka aamu imeytellä sitä noin kauaa... Paidaksi valitsin puuvillaisen t-paidan, koska keinokuitu alkaa haisemaan nopeammin hieltä.

 Itse asiassa olen joutunut hylkäämään jotkut keinokuituiset paitani, koska ne alkava haista HETI, kun vähänkin hikoaa. Mikään dödö ei ole auttanut. Tuossa t-paidassakin on ollut se pikku vika, että hihansuu on aivan tuolla kainalossa ja "hankaa" sitä, joten paidassa on yleensä melko nopeasti märät läntit.

Päivän aktiivisuustasoksi sanoisin kolme asteikolla yhdestä viiteen (yksi= ei juuri hikoilua aiheuttavaa toimintaa - viisi= hikiliikuntaa). Ensimmäiset hiet sain ylle jo pukiessani Pikkukarhua, kun päälläni oli paksu toppatakki. Siinä vaiheessa jo mietin, että nyt kyllä falskaa dödö ja pahoin. Kävelin myös reippaasti vaunujen kanssa ja tunsin paistuvani toppatakissani lämpimässä bussissa.

Ja lopputulos, nyt illan kääntyessä yöhön:

Kainalot tuoksuvat vienosti kookokselta, ei miltään muulta! Uskomatonta! Ja kainalot säilyivät kuivana koko päivän! Paidan kainalot tuoksuvat vain kookokselta, eivät hiukkaakaan hieltä. Lisäksi öljy ei ole jättänyt minkäänlaisia tahroja, toisin kuin tavalliset dödöt yleensä. Olen oikeasti todella yllättynyt, koska en tosissani uskonut kookosöljyä niin tehokkaaksi. Odotan innolla viikonloppua, kun aktiivisuustaso (toivottavasti) nousee.

2. päivä

Aamulla huuhtaisin kainalot lämpimällä vedellä lavuaarilla. En voi käydä joka aamu suihkussa, koska iho ei kestäisi. Lavuaarilla saa kuitenkin ihan hyvin pestyä enimmät "yöhiet". Levitin kookosrakkautta kainaloihin ja laitoin saman tien päälleni topin (49% puuvillaa, 46% polyesteria, 5% elastania) ja hiukan myöhemmin löysän puseron (50% puuvillaa, 50% modaalia), jonka kangas ei kosketa kainaloita.

Päivän aktiivisuustaso oli kaksi ja puoli: toisaalta en tehnyt paljon mitään raskasta, mutta emännöidessäni äiti-vauva -kokoontumista kuumassa asunnossamme oli ainakin niska ja taipeet aivan hiessä. Olin varma jälleen, että muutun hajuhirviöksi. Haistelin itseäni vähän väliä. Onneksi ystäväni tietävät kokeilustani ;)

Myöhemmin lähtiessämme maalle vaihdoin löysän paidan tiukkaan pitkähihaiseen (50% luomupuuvillaa, 47% puuvillaa, 3% elastaania).

En huomannut missään vaiheessa minkäänlaista hienhajua, eivätkä kainalot olleet kertaakaan märkänä. Ja jälleen kerran isona bonuksena: paitojen kainalot säilyivät tahrattomina!

Jouduin pieniin ongelmiin illalla, sillä olin laittanut kookosöljyä matkakokoiseen muotoon, lastenruokapurkkiin. Saunan jälkeen en saanut kantta auki! Mieskin yritti, ja yritimme myös laskea kuumaa vettä päälle. Ei. Loppujen lopuksi mies teki kanteen reiän saksilla. Oikeastaan se on melko näppärä ratkaisu nyt! Täytyy vaan sulattaa rasvaa hiukan kuuman veden alla, jotta se muuttuu juoksevammaksi. Sitten vain valuttaa sitä purkista kämmenelle ja hieroo kainaloihin. Säilytän purkkia nyt Minigrip -pussissa, jotta se olisi ilmatiiviissä paikassa.

Matkapurkkitragedia

3. päivä

Aamulla kainaloiden pesu ja öljyn sively tulivat jo rutiinilla. Kiskoin päälleni edellisen päivän topin ja pitkähihaisen. Päivä oli melkoista löllöttelyä lukuun ottamatta kahden mukulan kiskomista ahkiossa ylämäkeen. Pienen hien sain siinä pintaa, joten olkoon päivän aktiivisuustaso kolme.

Yllättävän hyvä imuri ikäänsä nähden ;)


Ei hajua, tahroja tai mitään muutakaan. Olin yllättynyt, sillä yleensä kahden päivän pitämisen jälkeen paidan kainaloihin muodostuu jo hajuhaittaa ja hiki+deodoranttitahraa.

Saunan jälkeen levitin öljyä myös korppukuiviin kyynärpäihini, aamulla ne olivat ihanan pehmeät! Jonakin päivänä kokeilen öljyä hoitoaineeksi tukkaan...

4. päivä

En jaksanut aamulla tehdä mitään kainalohygieniani suhteen, ja kiskaisinpas vielä samat kuteet niskaan, mitä kahtena edellisenä päivänä. Tiedossa oli kuitenkin uurastamista. Kävin 40min reippaalla kävelyllä toppavaatteissa vetäen poikaa ahkiossa sekä imuroin omakotitalon alakerran rivakasti. Päivän aktiivisuus oli kyllä nelonen!

Illalla huomasin paidan kainaloissa pientä tummumista, liekö öljystä vai hiestä. Mitään hajua ei edelleenkään havaittavissa! Superia!

5. päivä

Vihdoinkin aktiivisuusluokaltaan viitosen päivä! Päivä sisälsi erittäin reipasta kävelyä vaunujen (+ruokaostosten) kanssa sekä kaupassa käynnin liian lämpimissä vaatteissa. Vaatetuksena oli alimmaisena toppi  (49% puuvillaa, 46% polyesteria, 5% elastania) ja pitkähihainen (50% luomupuuvillaa, 47% puuvillaa, 3% elastaania).

Ja voih! Hikiläikkää pukkasi kainaloihin! Tosin ne olivat hiukan kahden euron kolikkoa isommat, eivät mitään siihen verrattuna, mitä normaalisti. Ja OIJOI, olin jättänyt matkapurkkini yöksi ilman suojaa, joten rasva oli päässyt härskiintymään. Illalla paidan kainalot haisivat vain härskiintyneelle öljylle, ja havaittavissa oli myös jonkinlaiset tummahkot jäljet kainaloissa. Liekö sitten hikeä vai öljyä, ken tietää. Katsotaan, lähteekö pesussa.

Tiivistys: ei hienhajua, hikeä kylläkin.

Ja päivän löytö! Ainakin meidän Prismasta saa kylmäpuristettua luomukookosöljyä 11,80€ hintaan!



6. päivä

Kiskaisin päälleni topin (49% puuvillaa, 46% polyesteria, 5% elastania) ja neulepuseron, joka on joku miljoonan eri kuidun sekoite. Aavistelin, että neule alkaisi haista nopeasti, yleensä nuo sekoitteet ja keinokuidut alkavat haiskahtaa.

Puoli päivää kului rattoisasti Ikeassa pörrätessä ja sieltä tavaroita kotiin (vaunujen kanssa bussilla) roudatessa. Kotona istuin kaikessa rauhassa tietokoneella pelkkä toppi päällä, kun tunsin, kuinka kainalostani VALUI HIKEÄ. Istumassa. Hiki. Valui.

Että vaikka päivän aktiivisuudeksi sanoisin nelosen, niin olen kyllä tosissani hikoillut! Liekö lääkkeistä johtuvaa taas. Ah, ihanan naisellista!

Paita ei alkanut haista lainkaan, eivätkä kainalotkaan haiskahtaneet hieltä. Loppuillasta kainaloa nuuskuttaessani haistoin ehkä lievästi härskiintyneen öljyn, mutta tuskin se sieltä muiden nenään lemahti.

Eilisestä pitkähihaisesta olivat kainalot puhdistuneet pesussa, hyvä hyvä! Ja jos joku miettii, että onko minulla AINA sama toppi ja pitkähihainen, niin ei. Omistan ison kasan samanlaisia toppeja ja pitkähihaisia eri väreissä!

7. päivä

Yllättääkö ketään, jos sanon, että päälläni oli toppi (49% puuvillaa, 46% polyesteria, 5% elastania) ja pitkähihainen (50% luomupuuvillaa, 47% puuvillaa, 3% elastaania), kun lähdin tarpomaan vaunulenkille ja kauppaan? Oli muuten astetta hikisempi reissu, koska uusi lumi teki vaunujen työntämisestä tuplasti raskaampaa. Olin aivan litimärkä hiestä päästessäni kotiin.

Päivän aktiivisuus oli epäilemättä vitosen luokkaa!

Kainalot olivat märät, kun tarkastelin niitä ulkovaatteista kuoriuduttuani. Läntit eivät olleet kovin isot, eivätkä haisseet muuta kuin kookokselta. Illalla paidan kainaloissa näkyi pientä tummentumaa, joka lähtee toivottavasti taas pesussa. Kainalot eivät kuitenkaan haisseet minulla tai paidassa muulle kuin kookokselle. 

VIIKON YHTEENVETO:

Olen ollut positiivisesti yllättynyt kookosöljyn suhteen. Ajattelin, että hienhaju puskee läpi tai kainalot ovat navan kohdalle saakka märkänä. Yleensä kainaloiden märkyys näkyy minulla, vaikka pitäisi käsiä alhaalla... mutta nyt länttejä ei huomannut kuin nostamalla kädet ylös kunnolla. Täydellinen tuote kookosöljy ei todellakaan ole, mutta sitä en siltä vaadikaan. Kainalot ovat tuntuneet ihanan pehmeiltä, eikä iho kutise lainkaan. Perinteiset dödöt vs. kookosöljy -kisan on voittanut kookosöljy! Aion jatkaa käyttöä. Raportoin tänne yllättävistä käänteistä, mikäli niitä vastaan tulee.

Aion myös kokeilla paria erilaista luomudödöreseptiä jossain vaiheessa. Pysykää kuulolla!

EDIT 31.1.13.

Kookosöljyn käyttö deodoranttina päättyy, koska se jättää joihinkin tiukimpiin ja tietyn värisiin yläosiin öljytahrat kainaloihin. Osa ei ole lähtenyt 40 asteen pesussa Erisanilla, tujummalla pesuaineella olisi varmaan lähtenytkin. Löysien paitojen kanssa ei ole ollut ongelmaa, joten ehkä joskus sellaisia käyttäessäni sipaisen kookosta kainaloon. 

Aion hankkia toisenlaisen luonnonmukaisen dödön testiin.


Luomudeodorantti

Päätin lähteä karsimaan (synteettisia) kemikaaleja myös kainaloista. Kuulun niihin ihmisiin, joilla on tarve kontrolloida kaikkea. Niinpä hinkkaan aamuin illoin dödöä hullunlailla kainaloihini, jotta pysyisin varmasti hajuttomana all day long. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka vain sipaisevat dödöä tai vielä pahempaa: käyttävät suihketta! Kulutan dödöä purkkitolkulla.

Hikoilen melko paljon, mutta hikeni ei taida olla siitä pahimmasta päästä hajultaan. Monesti olen itse haistanut oman lemahdukseni, mutta mies ei (pakotettuna haistelemaan). Lääkitys on saanut aikaan sen, että saan yhtäkkisiä kuumia aaltoja, jolloin kainalot kostuvat litimäriksi. Salilla treenatessa hikeä tippuu nenänpäästä kuin kunnon punttipaavoilla konsanaan. Ja tähän mennessä mikään markettituote ei ole pitänyt, ei Rexona eikä Garnier, jotka lupaavat 48h ultimate protectionia. En ehdi edes lähteä kotoa, kun kainaloissa on jo hyvällä tuurilla pienet tekojärvet. Mitään Absolut Torr -kainaloidentappajaa en todellakaan kokeile, sillä sain sellaisesta kerran järkyttävän allergisen tms. reaktion.

Heleppoa ei tule siis olemaan.

Dödöjuttuja tutkiskellessani kiinnitin huomiota ristiriitaisiin tietoihin antiperspiranttien ja deodoranttien sisältämistä aineista. Vaikuttava aine, joka pitää kainalot kuivina on dödöissä alumiini. Monia dödöjä markkinoidaan nykyään alumiinittomina. Luontaistuotekaupoista saa "luomudödöjä", kuten kivideodoranttia, kristallideodoranttia ja tavanomasempia dödöjä. Kuitenkin tuoteselosteista pomppaa silmille aine nimeltä ammonium-alum, joka on alumiiniammoniumsulfaatti.

Alumiini halutaan pitää pois dödöjen tuotelistalta, koska jossain vaiheessa kohkattiin dödöjen alumiinin sekä rintasyövän mahdollisesta yhteydestä. Ilmeisesti kunnollista tutkimuksellista näyttöä ei tästä ole, ja suurin osa asiantuntijoista pitää dödöjä turvallisina. Alumiinin väitetään myös tukkivan huokoset. Niin, eikös sen dödön pointti juuri ollutkin, että tukkimalla huokoset hieneritys vähenee?

Ärsyttää, että tuotelistauksissa kierretään tuota alumiiniasiaa ja johdetaan ihmisiä harhaan, vaikka alumiini ei aiheuttaisikaan vakavia seuraamuksia.

Vaikka dödöt ovatkin ilmeisesti turvallisia käyttää, halusin kuitenkin löytää kunnon luomudödön, mikä nyt sitten osoittautuikin omien tutkimusten valossa melko hankalaksi. Ajattelin aluksi ottaa kokeiluun mineraalikiven, mutta luin erään käyttäjän kokemuksia. Siinä hänelle oli tullut ihottumaa kiven käytöstä, ja hän oli ottanut yhteyttä maahantuojaan tms. Vastauksena oli, että mineraaleja louhittaessa joukkoon pääsee nikkeliä, joka voi aiheuttaa reaktion osalle ihmisistä. No, minähän olen tautisen nikkeliallergikko, joten en uskalla edes koettaa moisia!

Kaikki tai ei mitään. Testaukseen lähti neitsytkookosöljy! Neitsytkookosöljyä on hehkutettu dödönä ympäri intter weppiä. Osa käyttää sitä pelkästään, osa sekoittelee siitä ja muista luomutuotteista omia dödöjään. Aion kokeilla myös muutamia dödöreseptejä, kun saan vähän rahnua, joilla ostaa muun muassa eteeristä öljyä ja e-vitamiinia. Jotkut sekoittavat ruokasoodaa ja kookosöljyä dödöksi, sitä voisi kokeilla aiemminkin.

Uusi Musta on tiivistänyt hyvin kaiken tarpeellisen kookosöljystä dödönä, suosittelen lukaisemaan. Kemikaalicockailissakin on koettu kookoshurmaa, pientä pettymystä ja uudelleen löytymisen iloa.

Kookosöljy lunasti jo paikkansa kosmetiikkahyllyltäni: yövoiteena se toimi erittäin hyvin, aamulla iho oli normaalia tasaisemman värinen, eikä lainkaan rasvainen (kuten useimpien yövoiteiden käytön jälkeen). Iho pysyi koko päivän kiiltelemättä, vaikka huuhtaisin vain aamulla kasvoni pelkällä vedellä. Uskomatonta! Käsirasvana toimi myös niin hyvin, etten enää taida ostaa vuosikausien suosikkikäsirasvaani. 

Eikä vähiten hienoa, yksi purnukka, monta käyttömahdollisuutta! Aion kuitenkin jakaa ison purkin useampaan pieneen (huraa, käyttöä lastenruokapurkeille!), jolloin käsille, kainaloille ja kasvoille on omansa. Öljyä kaapimaan mennessä olisi hyvä muistaa pestä kädet aina (kuten tietty normaalienkin voiteiden kanssa), jottei purkkeihin pääse pöpöjä.

Tällaisen pönikän ostin Ruohonjuuresta, maksoi hitusen yli 11e.

Niin että anteeksi nyt vaan, kaikki kanssaeläjäni. Sen lisäksi, että näytän kohta metsien mieheltä (naiselta), saatan myös haista siltä! Ihanaa olla kotiäiti, niin voi huoletta testailla kaikkea epämääräistä! 

tiistai 8. tammikuuta 2013

Elämän pienet valinnat

Uppouduin pitkäksi toviksi tutkimaan luomukosmetiikan ihmeellistä maailmaa. Kaikki minut paremmin tuntevat kyllä tietävät, että tässä naamassa on pakkelia nähty vuosien varrella enemmän tai vähemmän. En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka voivat huoletta unohtaa meikkipussinsa viikoiksi jonnekin. Ei. Jos jokin kosmetiikkatuote uupuu, iskee paniikki! Tämä koskee myös deodoranttia, shampoita, hoitoaineita jne. Olen saanut itseni uskomaan, etten pysty elämään ilman näitä tärkeitä tuotteita.

Voi kyllä, olen ollut mainosmiesten vietävissä. Tuuheuttavat shampoot ja valkaisevat hammastahnat, selluliittivoiteet ja selvästi ryppyjä silottavat rasvat (koska minulla on huoliryppy!) on niin nähty. Kai niihin haluaa uskoa, ja "näkee selvästi muutoksen", kun oikein tarkkaan katsoo. Todellisuudessa mainosmiehet luovat ihmisten tarpeet nykyään. Kyllähän kaikilla täytyy olla supermaxmegalength -ripset ja tuuhea, kiiltävänsileä tukka. Paitsi, jos haluaa surffitukan, mutta siihenkin on oma tuotteensa: suolasuihke!

Tämän hiustenvärjäämättömyystempaukseni johdosta ajattelin, että eipä tällä kuontalolla ole enää niin väliä. Haalistukoon punainen perhana! Kyseessä oli myös olosuhteiden pakko, sillä maalla (=mökillä) ei ollut paljon vaihtoehtoja. Pesin hiukseni tervashampoolla ja hoitoainetta en löytänyt. No, olivathan ne vähän sähköiset seuraavana päivänä, mutta hyyyvin kuohkeat ja kiiltävät. Tänään kokeilin kotoamme löytynyttä Linna -shampoota. Lopputulos: erittäin positiivinen! Hiukset ovat tuuheat ja kiiltävät, mutta aivan latvoista hiukan kuivat. Noille latvoille tosin pitäisi näyttää saksia melko pian...

En todellakaan tiedä, minkä herätyksen olen yhtäkkiä kokenut. Olen myös alkanut kaivata takaisin kotipitäjääni, pienelle maaseutukylälle. Seuraavaksi tahdon varmaankin opetella lypsämään. Olen huomannut viime aikoina, että kaikki tämä liika joka puolella ja joka asiassa ahdistaa. Jotenkin sitä kaipaa ihan perusasioiden äärelle. Haluan pärjätä ilman riippuvuutta tuotteisiin, tavaroihin ja asioihin, joihin tarve tulee jostain muualta kuin itseltäni, ulkokohtaisesti.

Pienien valintojen avulla olen saanut jo sekä omaa että perheeni elämää sellaiseen suuntaan, joka tuntuu hyvältä. Meillä on upea kierrätyssysteemi pienessä allaskaapissamme, pyrimme valmistamaan ruuat itse alusta loppuu ja hyödyntämään itse hankittuja raaka-aineita (huomenna teen kalamurekepihvejä vaarin saamista kaloista ja heitän Pikkukarhun aamupuuroon itse poimittuja mustikoita), olemme vaihtaneet kaikki kodin lamput LED -lampuiksi (sähkönkulutus putosi rytinällä), kestovaippailemme, ostamme luomua mahdollisuuksien (=rahatilanteen) mukaan...

Ja sitten teemme paljon myös asioita, joista ei voi olla niin ylpeä, kuten ajaminen autolla kauppaan (matkaa n. 1km), tonnikalan ostaminen, veden laskeminen suihkussa liian pitkään tai valtavien talouspaperimäärien käyttäminen (en kestä rättien hajua! Tahdon bambutiskirätin!) Paljon on vielä asioita, joita haluaisin muuttaa, mutta käytännöllisyys  laiskuus  tai muut syyt ovat menneet muutoksen edelle.

Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni, sillä olen pohjimmiltani melko laiska ja itsekäs ihminen. mukavuudenhaluinen. Monet pienet valinnat vaativat vähän enemmän ponnistuksia arjessa, kuten kierrätys, mutta toisaalta siitä tulee niin älyttömän tyytyväinen olo. Tänäänkin, tehtyäni vaivalloisen ruuan alusta loppuun, olo oli kuin maratonin juosseella. Tosin en ole koskaan juossut maratonia... Tärkeintä on tunne siitä, että elämä näiden valintojen kanssa tuntuu hyvältä.

Ai niin. Tässä postauksessa piti vain sanoa siitä, että miten paljon ihmisiä huijataan sanalla "luonnonmukainen" tai "luomu". Kehittelen tässä muutamia kokeiluja (luomu)kosmetiikkaan liittyen, saatte lukea niistä sitten myöhemmin. Ja noista huijauksista!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Myrkkyä päässä

Olen kypsytellyt tätä ajatusta jo pidempään, mutta nyt näin uuden vuoden alkajaisiksi päätin toteuttaa suunnitelmani. 16 vuotta olen ollut enemmän tai vähemmän naimisissa tämän asian kanssa, mutta se on loppu ny!

Aion lopettaa hiusteni värjäämisen. Värjäsin ensimmäisen kerran hiukseni kultakupari -sävyllä 10-vuotiaana, ja sen jälkeen hiukseni ovat olleet muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta punaisen eri sävyiset. Oma hiusvärini oli 10-vuotiaana täysin blondi, joten en tiedä, miten väri on tummunut iän myötä. Luultavasti oma värini on kammottava hiirenharmaa, jipii.

Miksi? Oikeastaan on outoa joutua perustelemaan tällaista asiaa. Sama juttu, kun joutuisi perustelemaan miksi ei juo alkoholia (OOKSÄÄ RASKAANA, OOKSÄÄ TULLU USKOON, MITÄ ON TAPAHTUNU?!?) Miksi haluaisin jatkaa myrkkyjen tunkemista kehooni hiusvärien muodossa vielä toiset 16 tai 32 vuotta? Hiusväreistä tuleva kemikaalikuorma on valtava. Joillekin riittää värjäys kerran-pari vuodessa, toiset värjäävät pelkän juurikasvun. Itse olen joutunut värjäämään melkein kerran kuussa. Ja kyllä, olen aina saanut oireita väreistä, mutta en vain ole välittänyt siitä. Eikä se auta, vaikka värjäisi vain pelkän juuren, koska silloinkin väri on kosketuksissa päänahan kanssa. Varsinkin silloin.

On-off -ihmisenä haluan tietenkin lähteä tähän täysillä. Olisin itse asiassa tahtonut leikata tukkani kokonaan pois ja katsoa sitten, kuinka uusi värjäämätön hius lähtee kasvamaan. Ylläripylläri Mies oli aivan kauhuissaan tästä ajatuksesta. Kutkuttava ajatus, mutta taidan silti jättää sen lookin kokeilematta. En kuitenkaan näyttäisi lyhyessä tukassa yhtä hyvältä kuin Winona Ryder Vuosi Nuoruudestani -elokuvassa. Ei tällä pallinaamalla!

Hiusvärien myrkyistä ja vaaroista on kirjoitettu esimerkiksi Kemikaalikimara -blogissa.

Toiveena olisi myös siirtyä luomukosmetiikkaan. En edes tykkää meikkaamisesta, mutta tällaisella iholla ja näin vaaleilla ripsillä ja kulmilla on kyllä pakko käyttää jotain pakkelia toisinaan. Täytyy tutkiskella eri luomukosmetiikkoja sekä varsinkin sitä, mitkä niistä todellisuudessa edes ovat täysin luomuja. Käytän nyt ainakin nuo vanhat purkit ja purnukat loppuun, ennen kuin lähden ostamaan uusia kokeiluun.

Täytyy varmaan ostaa kivoja hattuja ja huiveja tulevaan kevääseen...

39 päivää värjäämättä