17+0 ja neuvolakäynnin satoa

Tänään poksuu 17+0! Kohti raskausviikkoa 18 :)

Torstaina oli neuvolakäynti. Mies oli mukana, tietenkin ;) Saatiin salasana "i-panaan", sähköiseen esitietolomakkeeseen, joka pitää täyttää ennen synnytykseen menoa. Synnytykseen ei siis enää lähetetä neuvolasta, vaan immeiset saavat itse lähettää itsensä. Tällaiselle nörtille se sopii vallan mainiosti, mutta toisaalta on ikävää, että kaikki palvelut siirretään nykyään nettiin ja omalle vastuulle. Entäs sitten, kun ei osaa kunnolla käyttää nettiä eikä välttämättä ymmärrä kaikkea?

Kaikki arvot olivat kohdillaan ja pissa puhdas. Mikäs tässä on odotellessa!

rv 16+5
Hb 126 (134)
RR 120/70 (115/59)
Paino 59.1kg (56.9kg)
Muutos/vko + 233g
Sikiön syke 135

Suluissa edellisen eli ensimmäisen neuvolakäynnin arvot raskausviikolta 7+6.

En ole vielä tuntenut paljon liikkeitä. Välillä tuntuu pientä läpätystä ja väpätystä, mutta hyvin satunnaisesti. Odottelen rauhassa, koska se istukka on tosiaan etuseinässä ja muutenkin voi olla vaikeaa tunnistaa liikkeitä näin esikoista odotellessa.

Suppareita ei ole enää tuntunut, mutta sen sijaan päänsärystä on tullut miltei jokapäiväinen vieras. Sekin on kuulema normaalia näillä viikoilla. Sanoivat neuvolassa, että mikäli suppareita taas ilmaantuu, niin pitäisi sitten aika herkästi hakea saikkua. Toivottavasti ei tule enää. Ja onneksi kohta on piiiiiitkä joululoma, jolla saa levätä.

Joululomalla pitäisi myös käydä suuhygienistilla (viime kerrasta onkin aikaa... 7 vuotta?) sekä uudestaan neuvolassa. Neuvolan täti vitsaili, että tervetuloa vaan heti joulunpyhien jälkeen (28.12.) puntarille ;) Voi olla, että tänäjouluna jää herkuttelu vähemmälle, kun ei tuo suklaa maistu enää. Bataattilaatikkoa saattaapi mennä useampi tuokkonen :P

TJ 23 rakenneultraan! Aiotaan siis kysäistä tulokkaan sukupuolta, mutta ei varmaankaan kerrota sitä sitten kenellekään. Appivanhemmat sanoivatkin tuossa, etteivät halua tietää sukupuolta etukäteen. Tällä hetkellä on itsellä ihan tyttöolo, mutta se voinee vielä muuttua matkan varrella.

Olen uponnut yhdistelmävaunusuohon! En todellakaan tiedä, mitkä vaunut sitä hommaisi! Toivoisin vaunuilta, että niissä olisi isot etupyörät (poissulkee Brion Singit), turvakaukalon liittämismahdollisuus, heittoaisa ja tilava tavarakori. Nämä Gessleinit kiinnostaisivat tällä hetkellä eniten, mutta onhan tuo hinta vähän suolainen... vai onko? Miehen mielestä on, minusta hyviin vaunuihin kannattaa panostaa. Muut tarvikkeet voi ostaa sitten halvemmalla.

Ja lopuksi vielä mahakuvaa tältä viikolta! Nyt alkaa tosiaan jo tuntea itseään raskaana olevaksi!

rv 16+5 / 24.11.11.

                                        rv 14+5                                                        rv 16+5

rv 15+6 ja ylimääräinen lääkärikäynti

Viikonlopun bailaaminen (molempina iltoina klo 02 saakka baarissa!) kostautui maanantaina, kun alkoi heti aamusta töihin kävellessä supistella ja vihloa. Tiistaina supparit jatkuivat, joten soitin neuvolaan. Sain ajan perjantaille. Keskiviikkona illasta tuli taas ruskeaa tuhruvuotoa, joten päätin varmuuden vuoksi skipata torstain työpäivän. No, torstaina aamusta huomasin olevani flunssaisen kipeä, joten päivä meni senkin osalta sohvalla maatessa. Suppareita en tuntenut, mutta vuotoa tuli yhä hiukan.

Äsken tulin tohtorilta, kohdunsuu on kiinni ja kaikki on sen osalta ok. Pissakin oli puhdas, kun epäilivät että supparit johtuisivat tulehduksesta. Eipä kai siinä sitten, matka jatkuu.

Olen yrittänyt "kuulostella" liikkeitä viime aikoina, mutta taitaa tuo etuseinässä oleva istukka vaimentaa niitä aika tehokkaasti. Välillä tuntuu sellaista pientä hipsutusta, juuri sellaista mitä monet luonnehtivat kalan pyrstön tai perhosen siipien lepatukseksi.

Vauvajutut ovat olleet aika pinnalla viime aikoina lähipiirissä: yhdelle ystävälleni syntyi pikkuinen prinsessa 11.11. ja toiselle ystävälleni prinssi 15.11. Prinssillä olikin kova kiire tänne, kun hän ponkaisi maailmaan jo rv 35+2. Seuraavaksi odotellaan kolmannen ystävän tulokasta, jonka laskettu aika on tammikuun alussa <3 Lisäksi saimme kuulla, että ennen Onni-Ilonaa tulee vielä yksi maaliskuun murunen :D Kylläpä ystäväpiiri nyt sikiää ahkeraan! Ihanaa!

Marraskuu on tuonut tullessaan myös tutun vieraan: syysmasennuksen. Olo on perinjuurin alakuloinen. Toisaalta edellisiin syksyihin verrattuna olo on mitä mainioin, sillä en ole uponnut täydelliseen toivottomuuteen ja mustaan aukkoon. Nyt on kuitenkin jotain, mitä tosissaan odottaa sekä keväällä että kesällä. Sen voimalla jaksaa ihmeen hyvin tätä synkkää ja kurjaa vuodenaikaa. Kohta on onneksi joulu <3

Onni-Ilona laajentaa! Rv 14+1

Olen alkanut tuntea niitä kuuluisia repäisykipuja ja kohdun kasvukipuja ilmeisesti! Lisäksi huimaa jatkuvasti niin, ettei meinaa pystyssä pysyä. Liekö tuo verenpaine matalalla? Välillä jopa sängyssä maatessa huone pyörii silmissä :/ Työkaveri lupasi maanantaina tuoda verenpainemittarin, niin saa asian tarkistettua pois päiväjärjestyksestä.

Ensi viikonloppuna päästäänkin vanhempieni luokse, jossa näen rakkaita lapsuudenystäviäni pikkujoulujen merkeissä. Saas nähdä, pääseekö eräs neitokainen ollenkaan paikalle, kun saattaa olla synnytys jo lähellä :D

Tässä tuloksia viikon mahankasvatuksesta:

                                         rv 12+5                                                      rv 13+5

rv 13+0 poks poks POKS!

Aika menee nopeasti! Vastahan tässä tuskailtiin, että tulisivat nyt nuo "turvalliset viikot" ja nyt puksutetaan jo kohti 14. raskausviikkoa sekä ollaan toisella raskauskolmanneksella! Tuntuu, ettei vieläkään oikein tajua tätä kaikkea todeksi: olen raskaana! Sisälläni touhuaa tyyppi!

Nt-ultrassa tosiaan hypättiin pari päivää eteenpäin, eli kun luulin ultrauspäivänä olevan rv 11+2, olikin jo 11+5. Koska heitto viimeisistä menkoista katsottuun laskettuun aikaan jäi lyhyeksi, pysyy laskettu aika nyt sitten 1.5.2012. Hauskaa vappua! Ultran mukaan laskettu aika olisi tarkalleen 5.5. Heittoa pitäisi olla yli 4 päivää, että laskettu aika muutettaisiin. Sanotaan nyt sitten niin, että laskettu aika on siinä toukokuun ensimmäisellä viikolla :)

Sain tällä viikolla itse kuulumaan Onni-Ilonan sykkeen! Laskin eilen sykkeeksi 160, enkä ihmettele yhtään, sillä toinen mylläsi menemään minkä kerkesi. Alkuviikosta taas lorahti kerran verta pönttöön, joten nuo sykkeiden kuulemiset rauhoittavat kummasti. Mistähän tuo satunnainen verenvuoto voisi johtua? Istukka on etuseinässä, joten siitä ei ainakaan. Istukan sijainti on muuten nyt sellainen, että liikkeet eivät välttämättä tunnu niin aikaisin kuin muilla. Sekin on ihan mukava tietää etukäteen...

Huono olo on siirtynyt iltoihin, alkaa siinä klo 16-17 maissa. Töissä olo on ollut melko energinen ja olen suorastaan nauttinut töissä olosta! Kotona en sitten jaksakaan tehdä yhtään mitään, mistä tulee mieheltä sanomista. Tiedän, että hän kaipaisi jotain yhdessä tekemistä, mutta ei vaan kykene. Olen yrittänyt lohduttaa, että tämä on ohimenevä vaihe. 

Harmittaa, kun miehellä ei oikein ole sellaisia ystäviä ympärillään, joiden kanssa hän voisi puhua tulevasta elämänmuutoksesta. Hänen miespuolisilla kavereillaan ei ole lapsia, joten hän kokee olevansa aika yksin näiden kysymystensä ja pelkojensa kanssa. Olen tietenkin yrittänyt itse olla tukena, mutta hän taitaisi kaivata sellaista miehistä näkökulmaa asioihin.

Maha on iltaisin kuin rantapallo, mutta suurta muutosta viikkojen aikana ei ole tullut ainakaan omasta mielestäni. Tässä teille tämänhetkinen mallikansioni ;)

rv 7+6

rv 11+0

rv 12+5

Painoa ei ole vielä tullut yhtään lisää, vaikka olenkin syönyt kuin sika viime aikoina. Sain jopa mässäiltyä irtokarkeilla pitkästä aikaa! Ihanaa! <3

Niskaturvotus-ultra

Kaikki oli vallan hyvin :')

Kummipoika :)

Kävimme eilen tekemässä tuttavuutta melko tuoreeseen kummipoikaamme Väksyyn. Väksy syntyi jo 9.9, mutta sekä perheen että meidän sairasteltua paljon viimeisen kuukauden aikana pääsimme vasta nyt ensitreffeille tämän hurmaavan herrasmiehen kanssa.

Herrasmiehen tavoin hän nukkui melkein koko ajan sitterissä pöydällä meidän jutellessa kovaäänisesti. Tunnustan, söin kaksi valtavaa palaa mustikkapiirakkaa ja VOE ETTÄ OL HYVVEE! Välillä Väksy heitti parit peppupörriäiset ilmoille, kuten kunnon miehen kuuluukin ruokapöydällä tehdä. Lopuksi mieheni pääsi ensimmäistä kertaa elämässään syöttämään vauvaa tuttipullosta. Aaaaw, hyvää harjoitusta!

Väksy ja kummisetä ihmettelevät toisiaan...

Ensimmäinen kasvatuksellinen erimielisyys tuli myös vierailulla esille, tai oikeastaan alkoi mietityttää entistä enemmän. Miehen mielestä minun pitäisi palata töihin heti, kun lapsi on vuoden ikäinen. Itseäni taas ahdistaa ajatus niin pienen jättämisestä hoitoon. Päiväkotiin en ainakaan haluaisi niin pientä laittaa, kun itse tiedän sen, miten stressaavaa se ympäristö voi olla. Perhepäivähoitaja on tietty vaihtoehto...

Aika näyttää. Sitten kun on tutustunut oman lapsen temperamenttiin ja tapaan reagoida, stressinsietokykyyn ja valmiuksiin, osaa varmasti katsoa asiaa aivan eri näkökulmasta. Itse en olisi ollut valmis menemään päiväkotiin vielä 3-vuotiaanakaan, kun taas pikkusiskoni meni juuri 3-vuotiaana ja rakasti siellä olemista yli kaiken.

Se vuosi tuntuu vaan niin lyhyeltä ajalta nauttia lapsesta täysin (maito)rinnoin... 


Niin. Eihän minulla ole edes työpaikkaa minne palata.

Mitäpä tuota murehtimaan etukäteen.

Huomenna on vapaapäivä, kampaaja, nukkumista ja leipomista. Ihanaaaaaaaaaaa!

10+4

Sydän sykkii ja pieni heittää volttia villisti <3

Helpotus.